End of Faith

End of Faith: Religion, Terror, and The Future of Reason, Sam Harris

Sam Harris on uusi tulokas ateismia popularisoivaan rintamaan. Luettuani End of Faith-kirjan joudun toteamaan, että hänen lyhyempi kirja, Letter to a Christian Nation toimii paremmin. End of Faith on monipuolisempi kuin LtaCN, mutta samalla se sisältää turhaa toistoa. Varsinkin Islamin kohdalla. Melkein jokaisessa luvussa muistutetaan, että Islam on vaarallinen ja väkivaltainen uskonto. EoF sisältää pari sivua pelkkiä lainauksia Koraanista, joissa ylistetään vääräuskoisten tappamista. Terrorismi aiheutuu sokeasta uskosta. Selkis ensimmäisellä kerralla. Harrisin pakkomielle aiheuttaa pientä haukottelua, ja usein perustelujen takana on enemmän kuin pelkkä sokea usko pyhiin teksteihin. Harris esittää nämä poliittiset ja historialliset taustat yksinkertaistaen. Tietenkin olisi houkuttelevaa ajatella, että kaikki on uskonnon syytä. Toisaalta, iskuja tekevien terroristien joukossa on rikkaista, hyvin koulutetuista perheistä tulevia miehiä. Köyhyys, kurjuus ja huono koulutus eivät selitä miksi terroristit ovat terroristeja. Harris havainnoin, että yhteinen tekijä Lähi-Idässä onkin yhteinen Koraaniin perustuva uskonto, joten syy on uskonnossa.

Onneksi itse rationaalisuuden ja uskonnon vertailu tuottaa mielenkiintoista luettavaa. Näissä osioissa Harrisin teksti on vakuuttavampaa. Uskontoon perustuvien riitojen absurdius on vääjäämätön. Itse argumentit eivät olleet minulle uutta Richard Dawkinsin God Delusion-kirjan jälkeen, mutta Harris osaa esittää ne selkeästi ja kansantajuisesti. Samoin hän tekee etiikan ja moraalin suhteen. Ehkä tämä kansantajuinen kirjoitustapa aiheuttaa närää filosofien parissa. End of Faith ei ole monimutkaista luettavaa. Sen ajatukset aukenevat ilman maisterin papereita.

Harrisin tarkoitus ei ole pilkata uskontoja, vaan osoittaa miksi teologinen perustelu ei toimi moraalisissa ja yhteiskunnallisissa asioissa. Uskonnot asetetaan samalle tasolle kaikkien uskomusten kanssa. Harris ei suostu ottamaan vakavasti argumenttia, joka pohjautuu pelkästään jonkin pyhän tekstin tulkintaan. Tästä ei tietenkään tykätä kristittyjen, muslimien ja muiden Ainoan Oikean Totuuden julistajien parissa. Synti ei käsitteenä sovi tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Ihmisten elämää pyritään hallitsemaan sen mukaan miten jokin on määriteltu pahuudeksi jossain pyhässä kirjassa, vaikka se jokin ei aiheuta pahaa sitä harrastaville ihmisille.
Moraalisista pohdinnoista mieleen painuu kidutuksen käyttö terroristeja kuulusteltaessa. Varsinkin amerikkalaisille tämä kohta pitäisi olla pakollista pohdittavaa. Jos yhteiskunta on valmis pommittamaan kaupunkeja ja on samalla valmis hyväksymään sivulliset uhrit joita tulee takuuvarmasti, niin samalla yhteiskunnan pitäisi hyväksyä kidutuskeinot kuulustelujen työkaluiksi. Muuten kyseessä on looginen ristiriita. Harris perustelee myös miksi pasifismi on vaarallista ihmiskunnalle luvussa The False Choice of Pacifism.

"Pacifism is generally considered to be a morally unassailable position to take with respect to human violence. The worst that is said of it, generally, is that is is a difficult position to maintain in practise. It is almost never branded as flagrantly immoral, which I believe it is."

Harris aloittaa perustelun: Pasifismi on halua kuolla ja antaa muiden kuolla maailman rosvojen edessä. Yksi veitsellä varustettu sosiopaatti voisi tuhota kokonaisen kaupungin verran pasifisteja. Seuraavaksi Harris kertoo omasta kokemuksestaan Prahassa. Hän huomasi kuinka känninen mies yritti vetää naista autoonsa. Ympärillä seisoskelevat miehet eivät reagoineet, vaan näyttivät hyväksyvän miehen uhoamisen. Harris päätti mennä väliin. Hän esitti tyhmää turistia, joka kyseli hotellinsa perään. Naista hakannut mies hämmentyi. Nainen huomasi mahdollisuutensa ja juoksi karkuun. Harris kiitti neuvoista ja jatkoi matkaansa.
Harris ei näe tehneensä oikeaa ratkaisua, vaan olleensa pelkuri. Valehteleva pelkuri, sillä hän ei ollut oikeasti eksynyt. Kännissä riehunut mies ei kokenut vastustusta, eikä hänen käsityksiään siitä miten naisia pitäisi kohdella muutettu. Harrisin eettinen epäonnistuminen oli siinä, ettei hän vastustanut miehen tekoa.

Rationaalisuudella on tulevaisuus ja sen eteen täytyy tehdä työtä. Liian usein perinteeseen ja teologiseen auktoriteettiin perustuvat väitteet ohjaavat mitä lakeja laaditaan tai mihin tutkimukseen ohjataan resursseja. Näin tapahtuu länsimaissa, mutta hieman salakavalammin kuin Lähi-Idässä.

End of Faith olisi voinut olla lyhyempi opus. On se kuitenkin opettavaista tekstiä.

Seuraavaksi avaan Hitchensin God is not great-kirjan.