Kirkosta eroaminen uhka hyvinvointivaltiolle

Aamulehden mielipidepalstalla pastori Sami Tammisalo on huolissaan Suomen tulevaisuudesta. Jos kirkosta eroaminen jatkuu, niin yhteiskunta on menossa huonompaan suuntaan. Koska valtio ja kunnat eivät pysty auttamaan kaikkia kansalaisia, tarvitaan ns. kolmannen sektorin apua. Tuo kolmas sektori on tietenkin kirkon vastuulla. Tammisalo kehuu kuinka kirkon diakoniatyö auttoi satoja tuhansia suomalaisia laman aikana ja jälkeen. Sosiaaliturva ei toiminut, mutta onneksi kirkon kautta ihmiset saivat "aineellista apua", sen henkisen lisäksi.

"Kirkon jäsenmäärän huvetessa myös kirkon tekemä sosiaalinen työ kaventuu. Monen eroajan syyt ovat taloudellisia, eivätkä he todennäköisesti sijoita kirkollisverosta säästämäänsä summaa johonkin muuhun yhteiskunnallisesti merkittävään työhön."

En tietenkään voi puhua kaikkien kirkosta eronneiden puolesta, mutta itse laitan vuosittain summan hyväntekeväisyyteen (joka onkin sattumalta vain 10 € alle sen mitä maksaisin kirkollisverona). Monet tuntemistani ihmisistä jotka eivät kuulu kirkkoon laittavan ropoja myös johonkin muuhun tarkoitukseen kuin kotiteattereihin ja uusiin custom-pölykapseleihin. Vaikka ihminen ei kuulu kirkkoon, niin hän voi kuitenkin välittää lähimmäisistään. Näin yksinkertainen asia ei tunnu uppoavan tiettyihin ihmisiin. Elintasoni ei muuttunut paremmaksi kirkosta eroamisen johdosta, eikä raha motivoinut eroani. En usko kirkon oppeihin. That's it.
Tammisalo on kyllä oikeassa siinä, että nykyään taloudelliset syyt ovat olennainen tekijä kun ihminen päättää erota kirkosta vai ei. En kuitenkaan näe samaa synkkää tulevaisuutta. Vaikka kirkosta eroaa vuosittain ennätysmäärät ihmisiä, niin kirkon tekemä taloudellinen voitto ei ole pienentynyt. Kirkko omistaa kiinteistöjä ja hallitsee osakesalkkujen salaisuudet. Vaikka jäsenmäärä jatkaisi rajua pudotusta, niin rahallisiin vaikeuksiin kirkko joutuu vasta todella pahan kriisin edessä.

"Kolmannen sektorin rahoitusvajeen seurauksena saattavat sosiaaliset ongelmat ja niiden aiheuttama levottomuus kasvaa yhteiskunnassamme lähitulevaisuudessa."

Seuraavaksi Tammisalo kertoo mihin kirkon rahoja on laitettu vuosien varrella. Uusi virsikirja, raamatunkäännös, uusi katekismus, kirkkokäsikirjat ja toiminnalliset uudistukset. Olisi kiva tietää kuinka monta miljoonaa euroa niihin meni, mutta itse numerot eivät ole tärkeitä. Kirkko laittoi runsaasti rahaa toimiin, jotka eivät estäneet kirkosta eroamisia, Tammisalo huomauttaa. Hän jatkaa erittäin fiksulla ehdotuksella, jota kannatan vaikka en kirkkoon kuulukaan.

"Kirkon tulisi muuttaa strategiaansa ja panostaa uudistuksiin tarkoitetut rahat yhä enenevässä määrin suoraan ihmisiin, heihin joilla on nälkä ja jano. Parempaa mainostempausta en osaa kirkolle keksiä."

Jos kirkko muuttuisi tehokkaaksi hyväntekeväisyysjärjestöksi, joka ei sujuttaisi taikauskoa antamansa avun ohella, voisin vakavasti harkita jatkuvan jäsenmaksun maksamista. Sitä odotellessa tyydyn laittamaan avustusta suoraan niihin kohteisiin joihin haluan.