Uskosta apua masennukseen

ABC News kertoo siitä kuinka usko voi auttaa masennuksesta kärsiviä. Apua ei saa pelkistä kirkkovierailuista tai rukoilusta. Masennus helpottaa nopeammin, jos ihminen uskoo vakaasti, että tulevaisuudessa on jotain parempaa. Mutta itseään syylistävä usko syntiin ei tietenkään auta. Tämän takia tietyt suuntaukset uskontojen maailmassa voivat vain hankaloittaa masentunutta ihmistä. Joissain kirkoissa masennus nähdään syntinä. Myös uskonnon vaatimus vain oman kirkon sisällä olosta tienä pelastukseen voi tuottaa ahdistusta. Tai uskonto voi julistaa ihmisen tietyn olemuksen synniksi (homoseksuaalisuus), eikä tästä usein seuraa hyvää niille homoseksuaaleille jotka ovat uskossa. Uskonto voi vahvistaa niin hyviä kuin huonoja puolia ihmisten ajatusmaailmassa. ABC:n artikkeli muistuttaa, ettei uskonto aiheuta pahoja asioita, vaan uskonnon väärä käyttö. Ihmiset eivät siis saisi uskoa syntiin, helvettiin ja demoneihin.

Onneksi monet ovat kuitenkin valmiita auttamaan uskonasioissa. He kannustavat rukoilemaan apua ja helpotusta. Tämä johtaakin ihan oikeaan helpotukseen masennuksessa. Vahva usko on tärkeä tekijä.

"Masennuspotilaat joilla on vahva, sisäinen, uskonnollinen usko - se pitää heidän elämänsä kasassa", sanoo tohtori Harold Koenig Duke yliopiston lääketieteellisestä keskuksesta. "Näillä ihmisillä menee paremmin."

Tuhatta potilasta tarkkailtiin puolen vuoden ajan. Koenig havaitsi, että uskonnolliset masennuspotilaat toipuivat masennuksesta nopeammin kuin ne jotka olivat uskonnottomia.

Pelkkä ulospäin suuntautunut uskonnollisuus ei kuitenkaan riitä. Kirkossa tai pyhäkoulussa käynti ei auta masennusta vastaan taistellessa. Tarvitaan myös sisäinen ja henkilökohtainen yhteys uskoon.

Saattohoidoissa on huomattu, että huonoimmat hetket ovat keskimääriin niillä jotka ovat eläneet ilman vahvaa uskonnollista vakaumusta. Ihminen on pohtinut onko hän ollut elämänsä aikana "tarpeeksi hyvä uskovainen" tai pääseekö hän taivaaseen. Nämä asiat eivät vaivaa vahvasti uskoneita, eikä vahvoja ateisteja.

Toinen tärkeä tekijä on uskonnollisessa yhteisössä tapahtuva vuorovaikutus. Yhteisö tarjoaa sitä sosiaalista tukea jota masennuspotilas tarvitsee eniten. Yksinäisyys vain ruokkii masennusta.

Siinä missä masennuksesta selvinnyt uskovainen ei ymmärrä miten uskonnoton voi selviä ilman masennuksesta ilman uskoa, en itse taas näe miksi selviämiseen tarvitaan uskoa. En ole koskaan ollut itse masentunut, joten en tietenkään osaa sanoa kuinka rajuja tunteita päässä pyörii masennuksen kourissa. On yleistä tietoa, että pelkillä pillereillä ei voiteta masennusta. Apua saadaan juuri tuosta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, joka kannustaa eikä tuomitse.