Pekka Reinikaisen puheista
"Mä vaadin selityksen joka asialle. Mä vaadin järkiperäiset perusteet."
-Pekka "YEC" Reinikainen
Kaikkien rakastama tohtorisykerömäinen kreationisti oli jälleen TV7:n Cafe Raamatussa. Osa 160, eli Ihminen, todiste luomisesta sai toimia masokismiannoksen tuottajana. Video on täynnä sitä samaa, jota voi odottaa nuoren maailman kreationistilta. Sentään jotain uutta on kertynyt, sillä Pekka aina välillä kommentoi uus-ateistien kirjoittamia kirjoja tai kommentteja.
Aloituksessa kuullaan teologisesti ihan hauska selitys perisynnistä. Luodessaan elämää Jumala tiesi, että ihminen tulee lankeamaan syntiin. Jeesuksen uhraamiselle olisi siis kysyntää. Itse ihmettelen minkälainen suunnittelija jättää tuotteeseen tietoisesti vian.
a) Suunnittelija teki tietoisesti vian.
b) Suunnittelija ei tiennyt viasta.
c) Vika ei ole vika, vaan tarkoituksenmukainen ominaisuus.
Kaikki vaihtoehdot ovat huonoja suunnittelijan pätevyyden kannalta.
Hei, jos luin tätä koodia oikein, niin tuote tulee kaatumaan jatkuvasti kymmenen vuoden päästä automaattisesti.
Joo, silloin me laitetaan uusi versio markkinoille.
Entäs ne jotka ei haluu uutta versioo?
Helvettiin sellaset.
Pekan repertuaari on ihmisen rakenteiden ja toimintojen kertaamista. Tietoa löytyy biologian hienouksista. Ihmisen käsi on vieläkin maailmankaikkeuden hienoin instrumentti. Juttua tulee monen minuutin ajan. Niiden luettelun jälkeen tehdään helppo johtopäätös: Ihminen on luotu!
Jottei koko esitys ole pelkkää non sequituria, niin Pekka toki puhuu DNA:sta ja sen sisältämästä kielestä (5 min kohdalla). Tämän kautta rakennetaan analogian varassa heiluva argumentti luomisen puolesta. DNA sisältää monimutkaista informaatiota. Informaatio on kieltä. Kieli koostuu sanoista. Alussa oli sana. Jumala sanoi tuon sanan. Joten DNA:n informaatio on Jumalan luomaa. Tuossa Pekan paras argumentti luomisen puolesta.
Ja miten se luominen tapahtui? Darwinistien selitykset eivät kelpaa, sillä ne ovat vain toiveajattelua ja tarinointia. Vertaisarvioidut tutkimukset DNA:sta, fossiileista ja valintaprosesseista eivät kelpaa. Sokea sattuma saa aikaan vain hellää hekottelua Cafe Raamatussa.
Joten mikä on se mekanismi/prosessi joka loi DNA:n?
Kuulin kyllä kun Pekka sanoi Jumalan puhuneen asiat todeksi, mutta miten se tapahtui? Pekka toteaa asian tapahtuneen näin, mutta ei selitä miten se tapahtui. Sama henkilö sitten naureskelee darwinistien tyhjille selityksille.
9 min kohdalla Pekka kehuu jälleen käden rakennetta. Liikkeiden monipuolisuus tulee ilmi ihmettelyn kautta.
"Käsi jolla voidaan soittaa Beethovenin kuutamosonaatti. [...] Sä voit soittaa 20 nuottii sekunnissa. Ei ainoastaan pianoo, kitaraa, klarinettii. Mikä ihmeen simpanssi tätä tekisi? Ei tule yhtään mitään."
Pekka on oikeassa. Simpanssi ei taida soitella kuutamosonaattia pianolla. Mutta onko vertaus ollenkaan relevantti sellaisten lajien kannalta joiden linjat erkanivat miljoonia vuosia sitten?
14 min 30 sek kohdalla tulee esiin silmän suunnittelu. Pekalla on taas sisäpiiritietoa Jumalan järjestämästä suunnittelupalaverista. Darwinistit ovat puhuneet silmän huonosta suunnittelusta, eli näkösolujen asennosta silmässä. Jos ne olisivat toisinpäin, niin valo ei kulkisi verkkokalvon läpi.
"Jos mä ottaisin susta flashilla kuvan, niin sä et kahteen viikkoon näkis mitään. Ne on pakko panna näin päin. Totta kai Jumala on tiennyt, että tulee vielä salamavalotkin kuvioihin mukaan."
Ja niin edelleen.
Lopussa saamme kuulla, että Pekka on pannut kasaan uuden kirjan. The Image of God, eli englanninkielistä todistusta luomisopin puolesta.
Sitten ohjelman juontaja (nimi ei jää muistiin) kehaisee, ettei lukisi suomalaisen professorin kirjaa, jos hän on vakuuttunut ajatusten olevan vain molekyylien törmäilyä. Mitä ajatusten pitäisi olla? Eikö tietoisuus kelpaa ilman taikapölyä?
16 comments:
Inhottaa kun tuon nettisivun piti mennä uudistumaan tuolla lailla niin nyt sieltä ei löydä kerrassaan mitään...
Now tuned in for episode 160. The music is dreadful as always.
"Kun sisältö ratkaisee."
Surullisinta tuossa on, että kohderyhmälle se taitaa mennä ihan täydestä.
Mutta jos se Jumala osasi silmän suunnitella salamavaloa varten, niin miksi peukalot on kuitenkin liian isot tekstiveistien näppäilyyn pienellä kännykällä? Eikö Jumala osannut ennustaa matkapuhelinten kehittymistä.
Kun katsoo simapanssia puussa niin kyllä käy kateeksi, koko paino rojautetaan muutaman sormen varaan ja liike ei katkea hetkeksikään puusta toiseen siirryttäessä. Kuka kaipaa soittotaitoa kun voi loikkia tuulispäänä latvuksesta toiseen.
Keskuudessamme on monta apinaa:
-ei ole kirjoittanut kirjaa
-ei osannut säveltää
-ei osannut soittaa pianoa
-ei osannut rustata runoja
-puuttuu hienomotoriset kädet
tai peukalo keskellä kämmentä
No voi perse. Mähän olen apina! Ilmankos banaanit, nuo luojan ihmiselle ja apinalle evääksi luomat, niin hyvin maistuu.
Aina kun kuvitellaan jotain olevan selitystä vailla: GODDIDIT!! Helppoa ja kätevää.
En ole nuoren maan kreationisti, mutta "argumenttisi" Reinikaisen väitteitä vastaan olivat niin heikkoja, että minun on kommentoitava.
(1) Synti, pahuus ja Suunnittelija
Aloituksessa kuullaan teologisesti ihan hauska selitys perisynnistä. Luodessaan elämää Jumala tiesi, että ihminen tulee lankeamaan syntiin. Jeesuksen uhraamiselle olisi siis kysyntää. Itse ihmettelen minkälainen suunnittelija jättää tuotteeseen tietoisesti vian. a) Suunnittelija teki tietoisesti vian. b) Suunnittelija ei tiennyt viasta. c) Vika ei ole vika, vaan tarkoituksenmukainen ominaisuus.
Kaikki vaihtoehdot ovat huonoja suunnittelijan pätevyyden kannalta.
Okei, ensinnäkin tämä on argumentti Jumalan olemassaoloa vastaan pahuudesta, tai argumentti kristillisen Jumalan olemassaoloa vastaan, joka yrittää sanoa, että kaikkivoipan, -tietävän ja -hyvän Olennon ja tämän luomien olentojen syntiinlankeemisen välillä olisi ristiriita. Tämä ei siis sinällään ole millään tavalla "tieteellinen" argumentti "kreationismia" vastaan, vaan puhtaasti filosofis-teologinen argumentti Jumalan olemassaoloa vastaan.
Nyt, kun ihmiset alkavat käyttää tämänkaltaista argumenttia, ja epäonnistuvat täysin ja kokonaan käsittelemään vahvimpia sille annettuja vastauksia, niin se on "surullista" tai ainakin hyvin valitettavaa. Jotta voisitte muodostaa jonkinlaisen kumoajan kristillselle Jumalakäsitykselle synnistä, niin teidän pitää tuntea relevantti uskonnonfilosofinen keskustelu. Eli tässä vaiheessa, ollakseen älyllisesti vastuullinen, pitää mainita Plantingan Free Will Defence.
Alvin Plantinga on monen mielestä ratkaissut tämän ongelman. Hän on näyttänyt, että kaikkihyvän jne. Jumalan ja pahuuden (tai syntiinlankeemisen) välillä ei ole ristiriitaa. Joten nämä kaksi ovat ainakin mahdollisesti yhteensopivia, mikä kumoaa loogisen pahuuden ongelman. Lainaan Plantingaa:
"A world containing creatures who are significantly free (and freely perform more good than evil actions) is more valuable, all else being equal, than a world containing no free creatures at all. Now God can create free creatures, but He can't cause or determine them to do only what is right. For if He does so, then they aren't significantly free after all; they do not do what is right freely. To create creatures capable of moral good, therefore, He must create creatures capable of moral evil; and He can't give these creatures the freedom to perform evil and at the same time prevent them from doing so. As it turned out, sadly enough, some of the free creatures God created went wrong in the exercise of their freedom; this is the source of moral evil. The fact that free creatures sometimes go wrong, however, counts neither against God's omnipotence nor against His goodness; for He could have forestalled the occurrence of moral evil only by removing the possibility of moral good."
http://en.wikipedia.org/wiki/Plantinga's_free_will_defense
Vaihtoehdoistasi a) on siis totta, mutta tämä ei ole "huono suunnittelijan pätevyyden kannalta", koska voi olla, ettei ole mahdollista aktualisoida maailmaa, missä (i) on vapaan tahdon omaavia agentteja, ja (ii) ei ole ainakin yhtä moraalisesti pahaa tekoa (transworld depravity). Ehkä vapaa tahto ja synti tuli ns. pakettidiilinä, ja edes kaikkivoipa Olento ei voinut luoda yhtä ilman toista, joten hän päätti, että syntiinlankeemus on hinta, joka kannattaa maksaa vapaasta tahdosta.
(2) DNA informaatio
Joten DNA:n informaatio on Jumalan luomaa. Tuossa Pekan paras argumentti luomisen puolesta.
Mikä on sinun selityksesi DNA:n sisältävän informaation ilmestymiselle? Miten ei-elävä on voinut tuottaa persoonattomilla ja sattumanvaraisilla prosesseilla monimtkaisen, elävän solun? Vielä, tämä solu sisältää täsmennettyä monimutkaisuutta, eli spesifioitunutta informaatiota. Kokemuksesta tiedämme, että aina kun löydämme tälläistä informaatiota, niin sen takana on älykkyys. Nyt, DNA sisältää tälläistä informaatiota. Lisäksi, kaikki naturalistiset selitykset ovat epäonnistuneet, vaikka niitä on yritetty viimeisen 50 vuoden aikana kehittää massiivisella rahoituksella. Joten, päättelyllä parhaaseen selitykseen, voimme päätellä, että paras selitys biologisen informaation ilmestymiseen on älykkyys. Tämä ei ole argumentti tietämättömyydestä, vaan päättely parhaaseen selitykseen. "Tulevaisuuden tiede saa selville sen, mikä nyt näyttää täysin mahdottomalta" on argumentti tietämättömyydestä. Joten mitä mieltä tahansa olet Reinikaisen argumentista, niin se on parempi kuin naturalistiset selitykset. Stephen C. Meyerin Signature in the Cell (2009) on paras tämän argumentin esitys.
(3) Kuulin kyllä kun Pekka sanoi Jumalan puhuneen asiat todeksi, mutta miten se tapahtui? Pekka toteaa asian tapahtuneen näin, mutta ei selitä miten se tapahtui. Sama henkilö sitten naureskelee darwinistien tyhjille selityksille.
Tieteellinen selitys vaatii aina mekanismin. Sen täytyy antaa alkuolot, relevantit luonnonlait ja mekanismit, miksi A aiheutti B:n. Mutta, persoonallinen selitys on erilainen: se on muotoa, A aiheutti B:n, koska intentionaalinen agentti A halusi tuottaa B:n, ja käytti voimaa R tuottakseen B:n, palauttamattomasti teleologisena tekona. Huomaatko näiden kahden selityksen erot? Tieteellinen selitys vaatii mekanismin, mutta persoonallinen selitys ei. Jos teismi on totta, niin silloin meille riittää persoonallinen selitys. Emme voi odottaa, että tietäisimme tarkat mekanismit, miten kaikkivoipa ym. Olento tuottaa B:n. Ennemmin, jos Olento todellakin on kaikkivoipa, niin pelkkä tämän olennon "sana" riittää jonkin asian luomiseen, koska kaikkivoipa olento ei tarvitse mekanismeja, vaan hänen "sanansa" toteutuu välttämättömästi.
Joten, et ota huomioon tieteellisen selityksen ja persoonallisen selityksen eroja. On kysymyksen anomista olettaa, että teistin pitäisi kertoa tarkka tieteellinen selitys, koska jos teismi on totta, niin selitys olisi välttämättä persoonallinen. Et voi ottaa teorian T hyvettä (tieteellinen selitys) ja vaatia tälläistä teorialta Q, jos teorian Q hyveet ovat erilaiset kuin T:n, anomatta kysymystä.
(4) Tietoisuus
Mitä ajatusten pitäisi olla? Eikö tietoisuus kelpaa ilman taikapölyä?
Olen kommentoinut tässä blogissa tietoisuudesta jo pitkälti, joten en toista pointtejani. Ainoa asia, jonka sanon, on se, että et selvästikään ymmärrä tietoisuuden ongelmaa. Jos naturalismi on totta, niin mitään "tietoisuutta", eli, mentaalisia entiteettejä ja asiantiloja, ei ole oikeasti olemassa. Jos materialismi on totta, niin "ajatukseni" on vain neuronin reaktio, eikä mikään mentaalinen tila, vaikka ajatus, voi kausaalisesti vaikuttaa mihinkään aivotilaan. Tästä seuraa se, että ajattelu ja argumentointi on oikeasti vain neuronien satunnaisia ja determinioituja reaktioita. Et "oikeasti" argumentoi, päättele, että koska Q-->R, Q, niin R, vaan jokainen askel on erillinen neuronin reaktio, eikä tällä "päättelyllä" ole mitään järjellistä yhteyttä. "Tietoisuutemme" on illuusiota, jos materialismi on totta. Joten, tämä aiheuttaisi vakavia ongelmia järjellisyydelle, vapaalle tahdolla, moraaliselle vastuulle ja tietoisuudelle ylipäätänsä. Kaikki nämä olisivat illuusiota. Tietoisuutta ei ole olemassakaan, jos naturalismi on totta, ja jos taas haluat olla jonkinlainen emergentti naturalisti, niin silloin se olet sinä, joka käytät "taikapölyä", koska vain se voisi emergoida fysikaalisesta jotain, mitä siellä ei ole, eli mentaalista. Lisäksi sama kausaation ongelma käy myös emergentistille: mentaalinen ei voi vaikuttaa fysikaaliseen, joten tämä johtaisi jonkinlaiseen epifenomenalismiin, mikä ei voi olla totta.
En tiedä jos halusit vain satiirin keinoin hassutella Reinikaisen kommenteilla, mutta joka tapauksessa syyllistyit olkiukon huiskimiseen heikoin argumentein. Anteeksi naurettavan pitkästä kommentistani.
Okei, ensinnäkin tämä on argumentti Jumalan olemassaoloa vastaan pahuudesta, tai argumentti kristillisen Jumalan olemassaoloa vastaan, joka yrittää sanoa, että kaikkivoipan, -tietävän ja -hyvän Olennon ja tämän luomien olentojen syntiinlankeemisen välillä olisi ristiriita. Tämä ei siis sinällään ole millään tavalla "tieteellinen" argumentti "kreationismia" vastaan, vaan puhtaasti filosofis-teologinen argumentti Jumalan olemassaoloa vastaan.
Ei. En argumentoinut Jumalan olemassaoloa vastaan, vaan sitä ajatusta, että suunnittelija olisi Hyvä olento. Selvästikään ei ole, tai jos on, niin keskustelun keskipisteeseen pitäisi ottaa hyvän, täydellisen, rakkauden, pahan ja muiden ominaisuuksien määrittely.
Ehkä vapaa tahto ja synti tuli ns. pakettidiilinä, ja edes kaikkivoipa Olento ei voinut luoda yhtä ilman toista, joten hän päätti, että syntiinlankeemus on hinta, joka kannattaa maksaa vapaasta tahdosta.
Ihan varteen otettava selitys. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin luoda olennot vapaalla tahdolla, ja lähteä sitten pois olevaisuudesta.
Mikä on sinun selityksesi DNA:n sisältävän informaation ilmestymiselle? Miten ei-elävä on voinut tuottaa persoonattomilla ja sattumanvaraisilla prosesseilla monimtkaisen, elävän solun?
Vastaukseni on aina ollut: en tiedä.
Vielä, tämä solu sisältää täsmennettyä monimutkaisuutta, eli spesifioitunutta informaatiota. Kokemuksesta tiedämme, että aina kun löydämme tälläistä informaatiota, niin sen takana on älykkyys.
Paitsi jos se on näennäistä täsmennettyä monimutkaista informaatiota. Eli "apparent CSI" kuten Dembski kirjoitti.
Joten mitä mieltä tahansa olet Reinikaisen argumentista, niin se on parempi kuin naturalistiset selitykset. Stephen C. Meyerin Signature in the Cell (2009) on paras tämän argumentin esitys.
Signature in the Cell on Do Want-listallani.
Tieteellinen selitys vaatii aina mekanismin. Sen täytyy antaa alkuolot, relevantit luonnonlait ja mekanismit, miksi A aiheutti B:n. Mutta, persoonallinen selitys on erilainen: se on muotoa, A aiheutti B:n, koska intentionaalinen agentti A halusi tuottaa B:n, ja käytti voimaa R tuottakseen B:n, palauttamattomasti teleologisena tekona. Huomaatko näiden kahden selityksen erot? Tieteellinen selitys vaatii mekanismin, mutta persoonallinen selitys ei.
Eihän tuo ero olisikaan mikään ongelma, mutta kreationistit ovat sanomassa, että God did it on tieteellisempi selitys, jolla on tieteellisiä todisteita, toisin kuin evoluutiolla.
Joten, et ota huomioon tieteellisen selityksen ja persoonallisen selityksen eroja. On kysymyksen anomista olettaa, että teistin pitäisi kertoa tarkka tieteellinen selitys, koska jos teismi on totta, niin selitys olisi välttämättä persoonallinen. Et voi ottaa teorian T hyvettä (tieteellinen selitys) ja vaatia tälläistä teorialta Q, jos teorian Q hyveet ovat erilaiset kuin T:n, anomatta kysymystä.
Juuri tämän takia en kakistele, kun uskovainen toteaa uskonsa olevan *taustalla* kun hän tekee tiedettä. Usko ja sen erilaiset jumalolennot jätetään pois itse yhtälöstä turhina. Persoonallisen selityksen selitysvoima tahtoo mennä samalla viivalle niin monen vastaavan selityksen kanssa.
Olen kommentoinut tässä blogissa tietoisuudesta jo pitkälti, joten en toista pointtejani. Ainoa asia, jonka sanon, on se, että et selvästikään ymmärrä tietoisuuden ongelmaa.
Totta.
Jos naturalismi on totta, niin mitään "tietoisuutta", eli, mentaalisia entiteettejä ja asiantiloja, ei ole oikeasti olemassa. Jos materialismi on totta, niin "ajatukseni" on vain neuronin reaktio, eikä mikään mentaalinen tila, vaikka ajatus, voi kausaalisesti vaikuttaa mihinkään aivotilaan. Tästä seuraa se, että ajattelu ja argumentointi on oikeasti vain neuronien satunnaisia ja determinioituja reaktioita. Et "oikeasti" argumentoi, päättele, että koska Q-->R, Q, niin R, vaan jokainen askel on erillinen neuronin reaktio, eikä tällä "päättelyllä" ole mitään järjellistä yhteyttä. "Tietoisuutemme" on illuusiota, jos materialismi on totta. Joten, tämä aiheuttaisi vakavia ongelmia järjellisyydelle, vapaalle tahdolla, moraaliselle vastuulle ja tietoisuudelle ylipäätänsä. Kaikki nämä olisivat illuusiota.
Olisiko se joku ongelma?
Ymmärtääkseni voimme vaikuttaa tietoisuuteen, ja se on erittäin riippuvainen hermosolujen kunnosta. Valintojen, tunteiden ja muistojen muutokset onnistuvat erilaisilla stimulaatiolla, niin kemiallisilla kuin sähköisillä.
Toistaiseksi tyydyn elämään vaikkapa illuusion voimalla. Se toimii.
Minä kun luulin että CSI ei ole vielä sellaista että se olisi edes määritelty kunnolla ja yksiselitteisesti. Esimerkiksi tästä on kritiikkiäkin paljon.
Elsberry&Shallit:
"Despite his insistence that his "program has a rigorous information-theoretic underpinning" [19, p. 371], CSI is used inconsistently in Dembski's own work. Sometimes CSI is a quantity that one can measure in bits: "the CSI of a flagellum far exceeds 500 bits" [17, p. 178]. Other times, CSI is treated as a threshold phenomenon: something either "exhibits" CSI or doesn't: "The Law of Conservation of Information says that if X exhibits CSI, then so does Y" [19, p. 163]. Sometimes numbers or bit strings "constitute" CSI [17, p. 159]; other times CSI refers to a pair (T;E) where E is an observed event and T is a pattern to which E conforms [19, p. 141]. Sometimes CSI refers to specified events of probability < 10^150; other times it can be contained in "the sixteen-digit number on your VISA card" or "even your phone number" [17, p. 159]. Sometimes CSI is treated as if, like Kolmogorov complexity, it is a property independent of the observer — this is the case in a faulty mathematical "proof" that functions cannot generate CSI [19, p. 153]. Other times it is made clear that computing CSI crucially depends on the background knowledge of the observer. Sometimes CSI inheres in a string regardless of its causal history (this seems always to be the case in natural language utterances); other times the causal history is essential to judging whether or not a string has CSI. CSI is indeed a measure with remarkably fluid properties! Like Blondlot's N-rays, however, the existence of CSI seems clear only to its discoverer."
TOISEKSEEN pelkkä mekanismi ei tarkoita että se olisi myös todistettu. SETI -tunnisteen olemassaolo ja jopa käytettävyyskään ei ole sama kuin se, että avaruusolennot olisi napattu itse teossa. Pitää saada se tunniste myös läpi. (Tosin SETI ei hae CSI:tä, se hakee kapeakaistaleista signaalia, joka on rakenteeltaan äärimmäisen lainomainen. Kaikki lainomaisuudet eliminoimalla ei voida saada lainmukaisuutta, sen tajuaa ekaluokkalainen. Tosin ei Dembskiä luettuaan, mutta tajuaa joka tapauksessa.)
Lisäksi "persoonaan" sitomista ei ole tehty. Millään kokeella CSI:tä ei ole YHDISTETTY siihen älykkyyteem jota esim. arkeologia tutkii. Väite että "äly" olisi samaa on puhtaasti puupääväitteenomainen.
Olen vuosia kysynyt, että missä on laskettu perimän CSI -pitoisuus? TIM väittää että sitä on konkreettisesti. Että on jotain jota pitää selittää. MISSÄ CSI -bittien määrä on laskettu tieteellisesti? MITÄ kompleksin spesifin informaation määrää on selitettävissä? Pelkkä bittimäärä ei riitä, sehän voi olla "luonnollista". CSI perustuu eliminoinnille, joten se ei voi olla nollahypoteesi. Se on hypoteesi joka hyväksytään eliminatiivisuuden vuoksi vasta viimeisenä. Se vaatisi kaikista vahvimmat todisteet.
TIM esitti siis kovia väitteitä. Missä on konkreettinen pihvi? Vai onko takana vain valehtelumanipulointia jota tehdään TEOLOGIS-FILOSOFISESTI - eli sillä tavalla jota "PA" ei saisi käyttää???????
Lisäksi "persoonallinen selitys" pitäisi jotenkin perustella relevantiksi. Afrikassahan kaikkien onnettomuuksien taakse nähdään älykkyys, noituus. Siksi jos esim. joku kompastuu ja tikku puhkaisee silmän, ei mikään "mekanistinen selitys" riitä. Ei vaikka kuvaisi koko kävelyn ja oksan tielle joutumisen. Sillä kuitenkin on selittämättä "miksi juuri tämä".
Kaikki satunnaiset sekä kontingentit tapahtumasarjat ikään kuin oletetaan sellaiseksi että pitää selittää juuri se toteutunut, ja kaikki muut pitää siksi unohtaa. Jos selität miten termiitit ovat syöneet talon hajalle, et ole kuitenkaan selittänyt miksi juuri ne tyypit jotka olivat kylässä jäivät alle eivätkä jotkin muut. Ja miksi se tapahtui juuri tuolla hetkellä eikä esimerkiksi seuraavana päivänä tai puolen sekunnin kuluttua.
Tätä kautta on tietysti helppoa ajaa "mekanistit" nurkkaan. Mikään selitysmäärä mitä voidaan saada "is not good enough". Kun siinä samalla voidaan muut leimata moraalisesti huonommaksi, se vielä lisää oman egon hivelemistäkin.
Post a Comment