Siunatkoon! Miesparien siunaamisen historiasta
Helsingin sanomat kertoo kirkkojen vanhasta siunauskäytännöstä.Itä-Suomen yliopiston historian professori Jukka Korpela on kaivanut esiin ortodoksiset rukoukset, joilla miehiä siunattiin liittoon keskiajalla. Hän törmäsi muinaisserbiaksi ja bysantin kreikaksi kirjoitettuihin siunauskaavoihin viime kesänä. Ne palasivat mieleen syksyllä, kun homokeskustelu oli kuumimmillaan.
Korpela jatkaa Miesparin siunaaminen kirjallaan John Boswellin tiellä, eli kirkkojen vanhat siunauskäytännöt on kaivettu esiin. Papit ovat lausuneet rukouksia ja pyytäneet miespareja pitämään käsiään Raamatun päällä, kun heidän liittoa on juhlistettu kirkoissa. Hesarin kommenteissa on tuotu esille, että toki tuollaista on joskus tehty joissain kirkoissa, mutta seremonialla on juhlistettu vain epäseksuaalista veljeyttä. Pasi Turunen muistuttaa, että seremonioiden tuotteena ei ollut mitään avioliittoon verrattavaa. Enemmänkin kyseessä oli adoptioprosessi, jossa mies sai itselleen uuden veljen.Pikemminkin kyseinen siunaus on mahdollista tulkita juuri päinvastoin: Kirkon siunaus kahden toisilleen tärkeän ystävän kohdalla oli (ainakin osaksi) tarkoitettu hälventämään vääränlaisia epäluuloja heidän suhteensa luonteesta. Tämä käy ilmi tekstien sanavalinnoista, joissa korostetaan, ettei kyse ole liittymisestä toisiin ”luonnon sitein”, vaan hengellisesti ja Pyhän Hengen välityksellä, sekä korostamalla yhteisen rakkauden (agape) puhtautta sekä kehottamalla karttamaan "pahennusta". Keskiaikaiset kirkonmiehet eivät olisi adelfopoiesis rukouksia lukiessaan ymmärtäneet siunaavansa homoseksuaalisessa suhteissa eläviä miespareja ja heidän yhteiselämäänsä, jonka kirkko tuohon aikaan selvästi tuomitsi kirkkolaissa.
Ei siis mitään seksuaalista säpinää miesten välillä, vaan miehekkään kaveruuden ylistämistä.
Ajat ja ihmiset muuttuvat. Silloin joskus kirkoissa siunattiin vain kahden toisistaan välittävän miehen hengellinen pariutuminen, jossa erikseen muistutettiin uskollisuudesta toiselle.
Täytynee lukea Boswellin kirja toisenkin kerran, ja tilata Korpelan uutuus, jos tästä aiheesta nousee ihan oikea keskustelu jossain julkisessa julkaisussa.
3 comments:
Se on vähän silleen, että nykyinen kulttuuri on niin seksuaalisuuden kyllästämä, että ihmisillä ei käy mielessäkään, että jokin läheinen suhde voisi olla ei-seksuaalinen. Esim. mä uskon ihan huolettomasti, että M Jackson ei paneskellut pikkupoikia, koska musta on luontevaa uskoa, että ihmisten välillä ON suhteita, jotka ei perustu panemiseen. Mä kunnioitan ystävyyttä erittäin paljon. Rakastan monia naispuolisia ystäviäni niin paljon, että mieluusti solmisin "ystävyysliittoja"vaikka ihan kirkollisten siunausten maustamina heidän kanssaan. Mutta mitäpä siitä tässä kulttuurissa tulisi, meidät vissiin poltettaisiin juhannuskokossa. Ei välttämättä edes "lesboina" vaan siksi että ihmiset ei osaisi sijoittaa meitä mihinkään seksullisen lokeroon, koska sukupuolinen lokero on PAKKO löytää ja sillä hyvä! Ei voi olla yhdessä siksi että tykkää toisesta muuten vaan!
Sus siunatkoon!
Taitaa tosiaan olla niin, että noilla keskiajan rukouksilla ei ole suuremmin tekemistä nykyajan "homoseksuaalisuuden" kanssa, tai seksuaalisuuden kanssa muutoinkaan.
Ortodoksisiunausten kohdalla on syytä pitää mielessä, että ortodoksipapeilla ja munkeilla (joita mm. noilla siunauksilla varustettiin) oli tuolloin (kuten nykyäänkin) selibaattivelvollisuus. Eli suomeksi sanottuna seksi oli kielletty.
Post a Comment