Titanicus

Titanicus, by Dan Abnett

Sain luettua loppuun WarHammer40k universumiin sijoittuvan Titanicus-romaanin. Aikaisemmin olen päässyt tutustumaan jalkaväen tuskailuun mahdottomissa tilanteissa, inkvisiittiorien salaisiin seikkailuihin, avaruusmerijalkaväen rohkeuteen kosmisten kauhujen edessä ja kunniallisten laivastokapteenien strategioihin tähtien välissä. Nyt vuorossa oli huomattavasti yliampuvampaa kamaa. Tarinan ytimessä ovat keisarin jumalaiset titaanit; kerrostalon kokoiset sotakoneet. Yksi yhteislaukaus pyyhkäisee pienen kaupungin pois kartalta. Tällaiset sotakoneet muodostavat kohortteja, joista taas koostuu legioona. Eikä legioonalle pärjää kuin toinen legioona.
Titaanilla sotiminen muistuttaa sukellusvenesotaa kuivalla maalla. Laukauksia vaihdetaan kilometrien etäisyyksillä. Vihollista ei aina nähdä omin silmin. Jos vihollinen pääsee lähelle, on titaanin päällikkö, princeps, epäonnistunut. Vain pakosta joudutaan lähitaisteluun.

Titanicus kertoo Gauntin tarinoista tutusta ristiretkestä Sabbat maailmoihin. Tosin pienenä sivunäytöksenä yhden planeetan pinnalla. Arkkivihollinen on onnistunut sujauttamaan titaaneja Orestes nimiselle tehdasplaneetalle. Orestes tuottaa uskomattoman määrän materiaalia keisarillisen ristiretken pyörittämiseksi. Planeetta on kaukana taistelulinjoista, joten sotamestari Macaroth ei ole määrännyt sen puolustamiseen merkittäviä joukkoja. Vain paikallisen Mechanicus-kultin oma Legion Tempestus toimii hidasteena, kun korruptoituneet sotakoneet vyöryvät kaupunkeihin. Tavalliset sotilaat ja panssarivaunut eivät mahda mitään.

Omnissiah on kuitenkin läsnä, sillä Legio Invicta on sopivasti matkalla rintamalle. Se on pelastus, mutta samalla tuottaa skismaa eri uskontojen välillä. WarHammer40k-universumissa keisarikunta palvoo tietenkin keisaria, jumalana. Taikauskoksi muuttunut high-tech on Mechanicus-kultin hallinnassa. He palvovat koneiden ylihenkeä, Omnissiahia. Yheistyön ja tapasapainon vuoksi Mechanicus uskoo Omnissiahin ja keisarin (joka istuu kuolemankielissä, lukittuna Kultaiseen valtaistuimeen) olevan yksi ja sama jumala. Tavallaan kaksinaisuusoppia. Tietenkin mechanicus papit kiistelevät omalla tavallaan jumalansa luonteesta. Jotkut uskovat Omnissiahin olevan oma erinäinen jumala, ja keisari on vain tavallinen ihminen, joka on kytkettynä koneeseen.

Sodan raivotessa otetaan käyttöön ikivanhan arkistot, joiden avulla saadaan lisää tietoa pettureiden titaaneista. Ne ovat olleet tuhansia vuosia sitten lojaaleja keisarille ja mechanicus on ne valmistanut. Samalla arkistoista löydetään jotain mullistavampaa kuin uhkaava tappio kriittisellä tehdasplaneetalla. Löytö uhkaa luoda uuden sisällisodan.

Dan Abnett on onnistunut hyödyntämään WH40k:n taustoja monipuolisella tavalla. Eri yhteisöjen kulttuurit eivät tunnu keksityiltä, vaan realistiselta omassa kontekstissaan. Ihmisistä melkein omaksi roduksi muuttuneet tekniikkapapit ovat binäärikoodikielineen ymmärrettäviä, sillä kuka hullu lihapaketti ei haluaisi välttää vanhenemista ja oppia kokonaisia kirjoja tajuntaan syötetyllä koodilla? Hahmot ovat yhtä tasokkaita kuin muissakin Abnetin kirjoissa. Poliittinen juonittelu sopii vainoharhaiseen maailmaan.

Sitten jatkamaan Horus Heresyn selvittämistä.