14.1.09

Rokotteet ja Rinnat



Hei, täällä alla on tekstiä. Nyt kun sain huomiosi, niin on aika kertoa mitä yhteistä on rokotteilla ja silikonirinnoilla. Et ehkä heti arvaa mistä on kyse. Silikonirintojen turvallisuus nostatti kohua 80-luvulla. Rintoja oli alettu pumppaamaan tällä Frank Gerowin kehittämällä tavalla 60-luvulla. Joillekin naisille tuli kuitenkin pahoja komplikaatioita.
Silikonirintojen silikonin turvallisuutta ei oltu tutkittu aikaisemmin. Voi tuntua kauhean oudolta jättää tutkimatta näin tärkeää asiaa. Onhan aine laitettuna ihmisten sisälle. Mutta silikonia oli käytetty vuosikaudet tekonivelissä, keinotekoisissa sydänläpissä, neuloissa ja ruiskuissa. Siksi ei ollut syytä tehdä tutkimusta. Olihan aine toiminut turvallisesti ihmisten sydämissä jo vuosikymmeniä.



80-luvulla silikonia oli annettu n. 100 000 naiselle vuodessa. Yli 90% oli tyytyväisiä uusiin rintoihinsa. Mutta pian alkoi ilmeta ongelmia. Kolme naista sai erinäisiä oireita; lihas- ja nivelsärkyä, väsymystä ja heikkoutta. Nämä kolme naista uskoivat, että oireet johtuvat implanteista. Vuonna 1982 australialainen lääkäri kirjoitti naisista Arthritis and Rheumatism-julkaisuun. Kaksi vuotta myöhemmin naiset nostivat syytteen implanttien valmistajaa vastaan. Oikeus määräsi, että yhdelle naisista maksetaan 2 miljoonaa dollaria. Toinen sai seitsemän miljoonaa.
Vuonna 1990 George H. W. Bush nimitti uuden pomon lääke- ja ruoka-aineviraston johtoon. David Kessler otti hommansa vakavasti. Hän oli älykäs ja aikaansaava mies. Kun huolet silikonin turvallisuudesta vain kasvoivat, niin Kesler päätti toistaiseksi kieltää silikooni-implanttien käytön. Varovaisuus ennen harmia. Kiellon aikaan aiheesta ei ollut tutkimuksia. Kun tutkimukset selventäisivät asiaa, niin Kesler joko kumoaisi kiellon tai jatkaisi sitä. Kesler vakuutti julkisuudessa, ettei silikoonin vaaroista ole näyttöä. Aika yksinkertainen ja selkeä ratkaisu. Varmasti ihmiset ymmärtäisivät mistä on kyse, eivätkä tekisi hätiköityja johtopäätöksiä.

Ei.

Useat naiset riensivät kirurgeille poistattamaan D-kuppinsa. Yhdellä naiselle ei riittänyt rahaa poisto-operaatioon, joten hän käytti partaveistä ja yritti tehdä operaation itse. Lakisyytteet alkoivat vyöryä. Implanttien valmistaja Dow Corningiin
kohdistui vuodessa peräti 30 000 syytettä. Parissa vuodessa valmistajat olivat pulassa. He joutuivat maksamaan miljardien dollareiden korvauksia. Dow Corning joutui konkurssikäsittelyyn vuonna 1995. Syytteitä soviteltiin oikeussalien ulkopuolella.

Lopulta tutkimukset kasaantuivat. Tulokset olivat selkeät. Rintaimplantit eivät aiheuttaneet epäiltyjä tauteja. Silikonit eivät lisänneet tautien riskejä.



Tuhannet naiset olivat ohittaneet sovittelun. He halusivat kovemmat korvaukset itselleen. Mutta nyt tieteellinen näyttö oli valmistajien puolella. Naiset eivät saaneet mitään. Lakimiehet eivät kuitenkaan luovuttaneet helpolla. He yhdistivät voimansa ja palkkasivat PR-firman hoitamaan sodan. Epidemiologiset tutkimukset piti sortaa. Firma etsi oikeat tutkijat, jotka suostuivat tekemään kokeita labrassa. Kun koe-eläimeen ruiskutetaan silikonia, niin niissä ilmenee immuunireaktiota. Selvästikin silikoni tekee jotain elimistössä.
Kokeissa oli vain pari vikaa. Koe-eläimille ei kehittynyt samoja oireita kuin naisilla oli ollut. Eikä ihmisistä ole koskaan löydetty silikoniin sitoutuvia vasta-aineita. Kokeen perusteella tehtiin kuitenkin kokeita. Menetelmä patentoitiin. DetectSil sai paljon asiakkaita (350 $ per testi), kun naiset halusivat tietää ovatko he riskiryhmässä. Humpuukilla toimivat testit tekivät joistakin miehistä miljonäärejä.

Kun epidemiologiset tutkimukset jatkoivat implanttien turvallisuuden tukemista, alkoi tutkimuksia tehneiden syytteli. Selvästikin he olivat mukana valmistajien johtamassa salaliitossa. Rintamarkkinat olivat valtavat, joten rikkauden houkuttelevat tutkijoita väärentämään tutkimuksia. Lakimiehet alkoivat vaatia kaikkia tutkimusmateriaaleja tutkijoilta. Ideana oli hankaloittaa tutkimusta, jotta lakitupaan ei tulisi lisää huonoja uutisia (syyttäjän kannalta). Tutkijoihin kohdistettiin syytteitä.
Mutta kaikki oli myöhäistä. Tuomarit ja valamiehet kuulivat mitä tutkijat olivat löytäneet. Valmistajat eivät enää joutuneet maksamaan korvauksia.



Miten tämä liittyy rokotteisiin?

Siten että Keslerin tekemää varoittelua sovellettiin myös rokotteiden kohdalla. Tiomersaalin turvallisuudesta ei ollut mitään näyttöä. Siksi tiomersaali poistettiin varmuuden vuoksi rokotteista.

Miten rokotepelkoa pitäisi käsitellä?

Pelkkä faktoihin perustuva julistaminen ei toimi. Nigeriassa lääketieteelliset todistelut eivät kiinnostaneet. Tämä lähestymistapa alleviivasi olettamusta siitä, että kyläläiset olivat vain tietämättömiä. Määräilevä asenne ja vähäiset myönnytykset vain lisäsivät boikotteja. Samaa tehtiin Britanniassa. Viranomaisten pitäisi korostaa niitä riskejä joita lapsi kohtaa, jos hän ei saa rokotteita. Tämäkään tapa ei ole täydellinen. Vanhempien huoliin vastaaminen voi luoda omia ongelmia. Kun USA:n kongressi pyysi rokotevalmistajia mittaamaan tiomersaalin pitoisuudet rokotteista. Kuuden kuukauden ikäiset vauvat olivat saaneet 187,5 mikrogrammaa elohopeaa. Tiomersaalille ei ollut vielä turvastandardeja, mutta toiselle läheiselle elohopeayhdisteelle oli; metyylielohopean turvallinen määrä oli 80 mikrogrammaa. Tämä nosti huolia tiomersaalin turvallisuudesta, vaikka tutkimukset elohopealle altistuneiden kalojen syömisestä antoivat ymmärtää, ettei rokotteista olisi vaaraa.

Terveyshoidon viranomaiset ilmoittivat, ettei rokotteista olisi vaaraa, mutta he tekisivät niistä vielä turvallisempia poistamalla tiomersaalin rokotteista.

Vanhemmat tulkitsivat teon hieman toisella tavalla: Jos rokotteista poistetaan elohopeaa, niin ne siis olivat vaarallisia?

Jotkut vanhemmat uskoivat, että he voisivat suojella lapsiaan välttämällä tiomersaalia. Silloin se tarkoitti kaikkien rokotteiden välttämistä.


Tiomersaalin parissa puuhanneet päättäjät olisivat voineet ottaa oppia silikonirinnoista, sillä kaikki tapahtui vuosia ennen tiomersaalikohua. He eivät pohtineet onko tiomersaalin poistolla negatiivisia vaikutuksia.

7 comments:

Mette said...

Rokotteista en nyt kirjoita, mutta kuvien perusteella ilmoitan, että jos noilla rantapallorinnoilla on nivel- ja lihassärkyjä, niin ei ihme. Ihme olisi, jos vikoja ja vaivoja ei tulisi. Möykyt painavat, ja tasapainopiste muuttuu. Kummastelen, että arvon ryllykät pystyvät enää kävelemään - juoksusta ei puhettakaan.

Tosin epäilen, että kyseessä on kuvamanipulointi.

Anonymous said...

Sano, että nuo kuvat ovat PhotoShopattuja!

Siina

tyy said...

Tuleeko silikonirintojen mukana antipainovoimageneraattori?

Anonymous said...

Nuo isommat mallit lienevät polyuretaania ja ontot, siten vain muutaman kilon painoiset.
Näin ainakin jonkin Lolo Ferrarista kertoneen dokumentin [sic] mukaan.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen said...

Naiset ainakin näyttää olevan hieman hmmm ... ekstreemejä?

Mette said...

Vaikka ne olisi täytetty heliumilla, niin vartalon tasapaino häiriintyy silti. Sitä paitsi ne pomppivat kävellessä. Lisätäänpä siihen vielä 12 cm kengänkorot, ja voi veljet, ambulanssimiehillä on hauskaa.

Anonymous said...

Pakko tähän kommentoida, itselläni on suuret rinnat (G80) ja niiden seurauksena on jatkuvaa niska-hartia- ja selkäkipua sekä päivittäistä päänsärkyäkin. Ei ole elämä mukavaa, särkylääkkeitä syön kuin karkkia, mitkään vaatteet eivät oikein istu kunnolla päälle ja joka paikassa tuntuu vain että ihmiset kiinnittävät huomion tisseihini. Niinpä olenkin menossa pitkän odotuksen jälkeen vihdoin ensi viikolla rintojenpienennysleikkaukseen, tavoitteenani on että leikkauksen jälkeen olisi nätit terhakat D-kupin tissit. Ja en takuulla tule leikkauspäätöstäni katumaan, koska on se sen arvoista jos elämänlaatu paranee eikä kaiken aikaa satu johonkin paikkaan!