1.1.09

Rakkauspommeja!

Kultit tarvitsevat uusia jäseniä selviytyäkseen. Jos sellaisia ei saada pelkästään omaa perhettä kasvattamalla, niin jäseniä täytyy värvätä. Tehokas tapa saada neutraali ihminen omalle puolelle, on aloittaa rakkauspommitus. "Love bombing" on moonilaisten, eli yhdistymiskirkon, nimeämä taktiikka. Myös Jehovan rimpauttajat noudattavat samaa taktiikkaa.

Vähäisintäkin kiinnostusta osoittava henkilö pääsee kohteeksi. Hänen puhetta kuunnellaan. Päästettyä puhetta pohditaan ja kommentoidaan hyväksyvästi. Ihminen tuntee itseänsä tärkeäksi. Kaikki osoittavat kiintymystä ja ystävällisyyttä. Kaikki ylistävät kohteen pukeutumista, asuntoa ja tietenkin sitä, että hän on valmis muuttamaan elämänsä. Kohde saa enemmän huomiota kuin mihin hän on koskaan tottunut. Hän saa hellyyttä. Ehkä sopivasti vastakkaisen sukupuolen edustaja on innokas uusi ystävä.

Eihän siinä voi olla mitään väärää? Ihmistä ei vihata. Vaikka rakkaus tulee käskyjen voimasta ("Jeesus on käskenyt meitä tekemään näin," kuten moonilaiset puolustavat käytäntöä), niin onhan se silti parempaa kuin ei mitään. Pyyteetön rakkaus? Onhan sekin ihan kiva juttu. Rakkauspommittajista ei voi ajatella pahaa. Eihän ryhmässä voi olla mitään pahaa. Kaikki ovat niin ystävällisiä.

Tietenkin tarjottu ystävyys voi olla ihan aitoa, mutta kuukausittain kymmeniä uusia ihmisiä käännyttävä uskovainen ei löydä tarpeeksi aikaa pitääkseen yllä aitoa ystävyyttä kaikkien välillä. Kun käännytyskohde ei osoita vastakaikua "tarjotulle" kehuille, niin kohdetta vain vaihdetaan.

Mormoniteinejä opastetaan kutsumaan kirkon ulkopuolisia ystäviä mukaan uskonnollisiin menoihin kuuntelemaan ilosanomaa. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kirkko käyttää seuraavanlaista opasta:

"Although we should be friendly and neighborly and try to show our love to all people, giving help and friendship to new and less-active members is a basic priesthood responsibility..."

"...[Fellowshipping] helps new converts and other Church members feel wanted and needed and motivates them to participate in the Church."


Ymmärrän hyvin miksi rakkauspommitus toimii. Ihmisillä on kaipuu olla merkittäviä. Huomion saaminen positiivisella tavalla tuntuu hyvältä. Uudet ystävät tulevat tarpeeseen. Kulteilla kun on paha tapa häätää vanhat ystävät pois häiritsemästä käännytystä. Ulkopuoliset ovat huonoja ihmisiä. Ulkopuoliset ovat vahingollisia kohteen kehitykselle kohti parempaa elämää. Rakkauspommituksen voi menettää, jos ei osoita tarpeeksi lupaavaa kiinnostusta. Siitä tulee riippuvaiseksi.

Vaikka kohteeksi joutunut ihminen tietäisi kaiken edellä olevan, niin hän on kuitenkin valmis ottamaan rakkauden vastaan. Kaikki riippuu siitä kuinka huonossa jamassa ihminen on sillä hetkellä. Ei ole aivan sattumaa, että sukulaiseni sai jehovan todistajia ovensa taakse heti avioeron jälkeen.
Rakkauspommitus tarjoaa myös pienen suojamuurin kulteille. Entisillä jäsenillä on vaikeampaa kritisoida niitä ihmisiä, jotka ovat olleet apuna. Negatiiviset puheet jätetään vain sanomatta.

1 comment:

Anonymous said...

Yksi syy, miksi rakkauspommitus saattaa toimia nykyään erityisen hyvin on nykyinen suvaitsevaisuuden eetos. En tarkoita, että suvaitsevaisuus sinänsä olisi huono asia, mutta nykyisessä suvaitsevaisuuden ideologiassa on jotain, mikä tekee ihmiset typeriksi ja älyllisesti puolustuskyvyttömiksi erityisesti rakkauspommituksen tyyppistä manipulaatiota vastaan. Kun käännyttäjät lähestyvät kohteitaan kädet levällään ja rakkauden ilosanomaa julistaen, jää huomaamatta, että julkisivun takana on silti jäyhää uskonnollista suvaitsemattomuutta.

Etenkin vihan satuttamiksi tulleet ihmiset, kuten ei-heteroseksuaaliset nuoret, ovat otollista maaperää uskonnolliselle rakkauspommitukselle. Jotkut eivät näytä huomaavan, että kaikista rakkauden vakuutteluistaan huolimatta evankeliset kristityt suhtautuvat seksuaalivähemmistöihin edelleen samalla tavoin kuin huumeriippuvaisiin, mielisairaisiin tai kodittomiin alkoholisteihin.

Kun eräs amerikkalainen mies kirjoitti blogissaan, että kristittynä hänellä riittää rakkautta niin narkomaaneille, murhaajille kuin homoillekin, monet uskovaiset, myös uskovaiset homoseksuaalit, riensivät kommentoimaan, miten syvästi heitä kosketti tekstin henkimä "armon" sanoma. Kun muutama sisälukutaitoinen huomautti blogin homokielteisestä piilosanomasta, heidät hiljennettiin pian sanomalla, että rakkaus on parempi kuin viha. Näin epä-älyllinen suvaitsevaisuus jyrää kriittisyyden ja analyyttisyyden ja ylläpitää uskonnolliselle manipulaatiolle otollista ilmapiiriä.