"Evoluutioteoria kumoaa ateismin"
Vuosikausia kreationistit ovat varoittaneet, että evoluutioteoria on ateismin tukipilari. Kehitysoppi aiheuttaa ateismia. Evoluutioteoria tuhoaa Ainoan Oikean Uskon. Jne.
Kotimaa-lehdessä esitellään Tapio Puolimatkan yllättävä argumentti. Sillä pyritään osoittamaan, että evoluutio ei ole ateismin ystävä. Onneksi lehdessä esitetään Puolimatkan argumentti ihan ymmärrettävässä muodossa.Puolimatkan mukaan ateismin perusteella evoluutioteoria tulkitaan niin, että ihmisen älylliset kyvyt, kuten järki ja havainto, ovat kehittyneet sellaisen prosessin tuloksena, jota ohjaavat sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta.
Luonnonvalinta on Puolimatkan mielestä kiinnostunut vain siitä, miten oliot käyttäytyvät, ei niiden uskomuksien todellisuudesta. Niinpä luonnonvalinta ei pysty tehokkaasti karsimaan vääriä uskomuksia. Tästä seuraa, että ateismin ja evoluutioteorian pohjalta ei ole syytä luottaa ihmisjärjen luotettavuuteen.
- Niinpä ihmisjärjen kehittämiin uskomuksiin ei voi luottaa. Ateismi on yksi näistä uskomuksista. Tästä voidaan johtaa väite, että ei ole perusteita uskoa ateismin olevan tosi, Puolimatka sanoo.
Oletetaan kuitenkin, että Puolimatkan ajama ajatusketju on totta. Oletetaan, että voimme luottaa järkeemme vain jos Jumalolento on sen meille antanut. Oletetaan, että täten järki tuottaa luotettavia uskomuksia. Oletetaan, että ajatuksemme ohjaavat meidän seuraavanlaisen uskomuksen äärelle: Jumalaa ei ole olemassa. Puolimatkan suosiman premissin mukaan meidän täytyy olla oikeassa.
Tai sitten Plantingan ja Puolimatkan koko hieno filosofinen tarina ei oikeasti kerro meille mitään ihmismielestä, uskomusten luotettavuudesta, tai jumalista.
Jos oletamme, että Plantingan puheet naturalismista ja luonnonvalinnasta ovat totta, niin ei ole syytä hylätä ajatustemme käyttöä tieteen ja tutkimusten teossa. Ne jäävät kuitenkin luotettavimmaksi tavaksi ottaa selvää siitä millainen maailma on. Me tiedämme jo, ettei ihmismieli ole täydellisen luotettava. Aivot huijaavat meitä illuusiolla, valemuistoilla ja oudoilla uskomuksilla (jalkapallo on fiksu harrastus). Tästä huolimatta pyrimme jatkuvasti ottamaan selvää siitä millainen maailma on. Vaikka järki olisi "sattumanvaraisen" prosessin tuotos, niin onko meillä syytä miettiä 2+2=4 ajatuksen todenperäisyyttä?
Parhaillaan tuo Puolimatkan lausuma johtopäätös ("Tästä voidaan johtaa väite, että ei ole perusteita uskoa ateismin olevan tosi") tarkoittaa sitä, ettei meillä ole perusteita uskoa minkään ajatuksen olevan tosi.
12 comments:
Luonnonvalinta on Puolimatkan mielestä kiinnostunut vain siitä, miten oliot käyttäytyvät, ei niiden uskomuksien todellisuudesta. Niinpä luonnonvalinta ei pysty tehokkaasti karsimaan vääriä uskomuksia.
Voiko tätä soveltaa ateismin lisäksi myös uskontoihin?
"Parhaillaan tuo Puolimatkan lausuma johtopäätös ("Tästä voidaan johtaa väite, että ei ole perusteita uskoa ateismin olevan tosi") tarkoittaa sitä, ettei meillä ole perusteita uskoa minkään ajatuksen olevan tosi."
Tämä siis pätee vain siinä tapauksessa että olemme evoluution (sekä biologisen että kulttuurisen) tulosta. Tietenkään Puolimatka ei usko tähän, joten hän seisoo omasta mielestään tukevalla järkeilyn peruskalliolla johon hän voi luottaa. Koska se on hänelle maagisesti paljastettu(!).
Voi noita epäonnisia olentoja! Jos heillä vain olisi jokin keino testata uskomuksiaan ja muokata niitä ja käyttäytymistään kokemustensa perusteella. Oi ihmisyyttä, kuulostaa kaukaahaetulta taikahömpötykseltä moinen ajatus, olemme tuomittuja, sanon, tuomittuja...
Taitaapi tuo argumentti perustua pitkälle oletettuun Jumalaistiin viime kädessä.
Eli siinä tapauksessa uskiksen ei tarvitsisi olettaa kuin tuon yhden aistin pitävän paikkaansa ja näin Occamilla sivaltaen se voittaa hyvin sen oletusten määrän johon tiede perustuu.
Tietenkään Jumal-aistilla ei voi saada meidän logiikkalle johdonmukaisesti selitettäviä johtopäätöksiä. Ja muutenkin vain Jumala ja muutamat lisäasiat voidaan ilmaista meidän logiikallamme.
Mutta sellaisenaan aistimus Jumalsta ei kerro itse Jumalasta mitään ja siinä tapauksessa sellainen olisi jotakuinkin yhdentekevä Jumala. Näin ollen Jumala-aistin pitää siis tuottaa muitakin johtopäätöksiä, jotta saisimme siitä tärkeän. Tälläinen tarkoittaisi silloin, että sen on vaikutettava jotenkin meidän maailmaan (jolloin meidän maailman olisi oltava totta ja olemassa) ja vieläpä niin, että se olisi meidän kannaltamme tärkeää (eli mekin olisimme oikeasti olemassa ihmisinä). Esim siten, että Jumala-aisti aktivoituu joillekin ja jos ja kun tämä Jumala-aisti aktivoituu, niin joku vain Jumala-aistilla aistittava sielu jatkaa eloaan jossain.
Tietenkin Jumala-aistilla varustettu ihminen voisi väittää, että Jumala vaikuttaa muutoinkin tähän maailmaan, mutta sitä ei voi mitenkään testata tai nähdä peristeisillä aisteilla tai havaita suoraan tai epäsuorasti ilman Jumala-aistia.
Ongelmaksi tuossa lienee muodostuvan se, että kukaan ei voi todentaa, että kuka lopulta aistii väärin ja kuka oikein Jumala-aistillaan. Onko esim. toisilla aistiharhoja.
Voidaan tietenkin väittää, että jotkut tekevät vääriä johtopäätöksiä ja jotkut oikeita. Tämän testaamiseksi kuitenkin vaadittaisiin aistimuksien vertailua ja tämä käytännössä tarkoittaisi jonkin näköistä tällä vieraalla Jumala-aistiin liittyvällä logiikalla kommunikointia ja tämä taas ainakin periaatteessa luulisi olevan testattavissa. Ja tavallista puhetta ei saisi käyttää, koska sillähän ei voida päästä näihin Jumalallisiin johtopäätöksiin.
Mutta joo, huuhaata yksi ja kaikki.
Jumala-aisti on auttanut kristittyjen enemmistöä ja juutalaisia havaitsemaan, että evoluutio on totta.
Puolimatka itse ei tottele ja usko Jumalansa aistin näyttämää vaan sokeasti menee toisten evosokeiden perässä..
Eikö eliö mukamas saisi valintaetua siitä, että ärsykkeet ja aistimukset vastaavat toisiaan? Onko uskomukset muuta kuin näiden aistimusten käsittelyä? Mielestäni on itsestään selvää, että luonnonvalinta joka toimii täysin ympäristön puitteissa tuottaa myös tähän ympäristöön vastaavia ärsykkeitä, aistimuksia, uskomuksia ja toimintoja. Epätodet uskomukset taaseen vähentävät valintaetua kasvaessaan liian suuriksi. Mielenterveysongelmaiset ja vakavasti käytöshäiriöiset ovat tästä varsin hyvä esimerkki.
"Parhaillaan tuo Puolimatkan lausuma johtopäätös ("Tästä voidaan johtaa väite, että ei ole perusteita uskoa ateismin olevan tosi") tarkoittaa sitä, ettei meillä ole perusteita uskoa minkään ajatuksen olevan tosi."
Jep, näin Puolimatkan argumentti juuri meneekin. Mutta sitten tulee argumentin juju - poikkeustapaus. Nimittäin, jos on olemassa hyvä Jumala, joka tahtoo antaa ihmisille myös mahdollisuuden saada ainakin jotain totuudenmukaista tietoa maailmasta, ainakin osa tekemistämme havainnoistamme voikin olla totta.
"jos on olemassa hyvä Jumala, joka tahtoo antaa ihmisille myös mahdollisuuden saada ainakin jotain totuudenmukaista tietoa maailmasta, ainakin osa tekemistämme havainnoistamme voikin olla totta"
Mielestäni "juju" on outo; Sillä siinä rajoitetaan Jumala juuri tietynlaiseksi. Henkilöhän voi kuvitella pahan Jumalan, tai kiusanhenkisen Jumalan. Itse asiassa voidaan keksiä Jumala joka tuottaa minkä tahansa niistä "ei takeellisista" vaihtoehdoista, joita Plantinga pistää evoluutioon. Tosin evoluutiohan tuottaa oikean, rationaalisen, toiminnan, ja Jumalalla ei tätä rajoitetta suoraan ole. Joten evoluutio takaa että toimimme järkevästi vaikka meillä ei olisi taetta. Jumala tätä taetta ei anna. Voidaan kuvitella taettomuuden muotoja joita Jumaluus tuottaisi.
Mitä Plantinga ja Puolimatka sitten tekee? Rajoittaa Jumalia. Hän määrittelee että "kun meillä on Tae, niin Jumalan luonne on juuri tämä tietty". Tämä taas ei mitenkään eroa siitä että sanoisi että "Evoluutio voisi tuotta mitä vain väärän havaitsemisen muotoja, mutta ei vain satu olemaan sellainen, vaan on juuri se joka on tuottanut takeen." Parhaat perustelut joihin olen törmännyt tässä kohen on se, että "tuollaiset Jumalat ovat naurettavia". Ei tämä rajoitus ainakaan havaintoihin perustu.
Paitsi jos vedotaan siihen kuuluisaan Jumala -aistiin, joka pätee vain ja ainoastaan koska silläkin on Tae.
Ja jos siihen turvaudutaan, ollaan kehäpäättelyssä: Samaan tapaan kuin perusesimerkissä "Raamattu on Jumalan sanaa koska..", myös Tae muodostaa kehän. Tae perustellaan Jumalalla ja Jumala perustellaan Takeella.
Eli ei kovin kummoinen perustelu. Ja tätä sitten kehutaan suunnilleen vuosimiljoonan parhaaksi ajatteluksi. Että kukaan missään nykyaikana ei ole yhtä fiksu. Miksi mieleeni tulee se kuuluisa "UusNewtoniin" -vertaaminen?
No, sallitaan sitten tällä ehdolla myös seuraava päätelmä:
"Hikipedia on luotettavin tietolähde maailmassa, niinhän sanotaan Hikipediassa. Ja minä luotan Hikipedian sanaan, sillä se on luotettavin tietolähde, mitä löytyy."
Nimittäin, jos on olemassa hyvä Jumala, joka tahtoo antaa ihmisille myös mahdollisuuden saada ainakin jotain totuudenmukaista tietoa maailmasta, ainakin osa tekemistämme havainnoistamme voikin olla totta.
Ja miten me silloin tiedämme mitkä havainnot ovat totta?
Sitä varten Jumala on luterilaisen uskonkäsityksen mukaan antanut ihmiselle järjen.
Vastaus: Koska Kristinuskon Jumala ei valehtele. Ja koska Kristitty voi ignoroida kaikki muunlaiset Jumalat ja teistiset näkemykset irrelevantteina. He voivat vain sanoa että "on ollut mäihä" sen Jumalan kanssa. Sen sijaan kun taas empiristi tai ateisti ei saa uskoa että "on ollut mäihä" niiden aistien ja logiikan kanssa.
Eli koska Plantinga ja Puolimatka ad hominemittaa oman maailmankuvansa kautta toiset maailmankuvat, ja syyttävät sen jälkeen "darwinisteja" tai "ateisteja" tai "materialisteja" siitä että he tekevät samoin. Tasapuolista kohtelua?
Adhominettaa???
Montaakin kautta:
1: Morkkaavat ateisteja "takeettomiksi" vaikka he itse joutuvat valikoimaan samalla tavalla. (On mahdollista että on paha Jumala, jokaikiselle evoluution häiriölle voidaan kehittää Jumaluus. Kristitty vain sanoo että muut ovat huonoja.) Vihjaavat kuitenkin ateistit ovat epäloogisia by definition takeettomuutensa vuoksi.
2: He väittävät että heillä on Jumaluusaisti, jota ateisteilla ei ole. He sanovat että "ateistit ovat retarded". Plantinga suoraan esittää että ne, jotka eivät Jumalaa koe, ovatkin jollain tavalla kykenemättömiä täyteen mentaaliseen toimintaan. Asia ilmaistaan tietysti implisiittisesti ja yritetään kysyttäessä naamioida kohteliaasti, "ei vie ihmisarvoa", mutta tosiasia on kuitenkin tämän erikoinen luonne: Pohjimmiltaan Plantinga luokittelee ateistit "vammaisiksi" määrittelemällä heidät sellaisiksi. Hänellä ei ole any actual shred of evidence sille, että tälläinen aisti todella havaitsee jonkun aktuaalisen kohteen. Tässä kohden tilanne on oikeasti aivan sama, kuin jos ateisti vain suoraan määrittelisi uskovaiset jotka kokevat Jumalan hulluiksi. Eksistentiaalisessa "subjektista nousevassa" kokemusselitystavassa kun on vaikeaa erottaa kuka hallusinoi ja kuka on sokea. Erikoista on, että tämä voidaan tehdä pelkästään määrittelyllä. Jos toisen mollaaminen määrittelemällä tälle leiman "retarded" -käyttäen poliittisesti korrektimpaa kieltä ja sivistyssanoja: "mentaalisiin ilmiöihin anomaalisia leesioita omaava" tms. asia ei muutu mihinkään- ilman että on vakavia suoria todisteita asiasta ei ole ad hominen, niin MIKÄ SITTEN ON?
Post a Comment