Kiinalainen lääketiede karhujen kimpussa

BBC uutisoi kiinalaisesta kohusta. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen raaka-aineita kerätään luonnosta. Yrtit ja eläinten palaset jauhetaan lääkkeiksi. Yhden raaka-aineen kohdalla kansalaiset ovat alkaneet olla huolissaan homman eettisyydestä. Kiinalaisen lääketieteen oppeja seuraamalla on kerätty karhujen sappea useamman tuhannen vuoden ajan. Sappea purkitetaan, kuivataan ja jauhetaan. Ainetta myydään myös öljyihin sekoitettuina. Kaikkea monipuolista terveyttä edistävää kamaa. Karhunsappea käytetään mm. saippuoiden, shampoon ja viinin raaka-aineina.

Moderni Kiina käyttää tietenkin vain parhaita eläviä karhuja. Ne pidetään häkeissä. Eläimiin on asennettu valmiit hanat, jotta sapen kerääminen on nopeaa. Kun haavat paranevat, niin ne täytyy tietenkin sörkkiä uudelleen auki. Jos haluat raivostua, niin tee kuvagooglaus "Bear bile". Menetelmän eettisyys on herättänyt suuria tunteita. Siksi kiinalaiset ovat kyseenalaistamassa sapen keräämisen mielekkyyden. Karhujen kohtelua on dokumentoitu. Vapaana elävien karhujen määrä on supistunut. Vankeudessa elävien elinolosuhteet eivät ole hyvät, joten sappea keräävät firmat ovat tehneet PR-kampanjointia maineensa parantamiseksi.

Tärkeimmäksi argumentiksi nouseekin se, onko karhunsappi keräämisen arvoinen aine. Ihmiskunta teurastaa päivittäin valtavan määrän eläimiä ravinnokseen. Olisiko karhunsappi terapeuttisilta ominaisuuksiltaan kaiken vaivan arvoinen?

Karhunsapen käyttäminen parantavana jauheena ei ole yhtä turha hoitokeino kuin homeopatia, sillä kiinalaisessa lääketieteessä käytetään oikeita molekyylejä, jotka on hankittu luonnosta. Valtavan yrttimäärän seasta on löydetty aineita, joilla on oikeita lääketieteellisiä vaikutuksia. Mutta samalla täytyy todeta, että kaikkein tappavimmat myrkyt löytyvät myös samasta paikasta. Sappi sisältää runsaasti ursodeoksikooli- ja muita sappihappoa sekä muita monimutkaisia molekyylejä, joilla on todistetusti farmakologisia vaikutuksia. Niiden takia sappi onkin ollut ihan ymmärrettävästi lääkekäytössä Kiinassa. Mutta lähes aina perinteisen kiinalaisen lääketieteen määräämät reseptit eivät ole muuta kuin perinteeseen nojautuvaa tietoa. Onhan kiinalaisen lääketieteen diagnosointimenetelmäkin kehitetty ennen mikrobien löytämisen kulta-aikaa.

Karhunsapen teho esim. potenssilääkkeenä on kaikkea muuta kuin varma juttu. Kuten vastaavasti sarvikuonojen sarvien jauhaminen erektiopillereiksi on sairasta touhua. Alustavat tutkimukset antavat ymmärtää, että karhunsappi tepsisi maksavaurioiden estämisessä. Yleisestikin kliiniset kokeet aineen tehosta ovat todella vähäisiä. Sen sijaan kerrataan sitä, että ainetta käytetään sen ja sen vaivan hoidossa. Joka on siis eri asia kuin aineen lääketieteellisen tehon mittaaminen.

Kiinalaisen lääketieteen kannalta karhunsappi on parasta elävistä karhuista puristettuna. Jotkut kannattajat ovat onneksi toteamassa, että sama vaikutus saataisiin kuitenkin myös yrttejä käyttämällä. Samoin samanlaiset sappihapot saadaan tuotettua myös synteettisesti lääketehtaissa. ursodeoksikoolihapon kemiallinen koostumus on tarkasti tiedossa. Se taitaa kuitenkin olla kuluttajien näkökulmasta Ison Lääketeollisuuden saastuttamaa voiton tavoittelua. Samoin karhunsapen kerääjät antavat liian positiivisia kuvauksia sapen parantavista voimista. Karhujen sappea kuppaavat yrittäjät ovat tietenkin vastustamassa synteettisen ursodeoksikoolihapon tuomista markkinoille. Aivan kuten kanadalaiset kalastajat vastustivat turskan kalastamisen täyskieltoa. Siinähän menisi kalastajien elanto. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Jos kiinalaisen lääketieteen käyttäjät välttämättä haluavat "luonnollisia" aineita, niin yrtteihin perustuvat lääkeaineet nousevat ainoaksi mahdollisuudeksi. Panthera tigriksen sukupuuton uhatessa kiinalainen lääketiede poisti raaka-ainelistoiltaan tiikereiden luut. Kiinalaisilla karhuilla on toivoa.

BTW, aloitan sellaisten kiinalaisten ravintoloiden boikotoimisen, joiden valikoimissa on haineväkeittoa. Huomasin kyseistä keittoa olevan tarjolla esim. Kampin Empire Plaza ravintolassa.