4.10.07

David Irving on palannut

Irving tuomittiin Itävallassa ja vapautui viime joulukuussa. Hän piti taukoa tähän asti. Hitlerinpuolustaja on taas vauhdissa. Guardian-lehden haastattelussa (jossa Irvingiä kuvaillaan historoitsijaksi!), hän paljastaa mitä hän nykyään ajattelee holokaustista.

Irvingin käsitys ei ole muuttunut vaan ”selkeytynyt.” Juutalaiset ovat vastuussa siitä mitä heille tapahtui toisessa maailmansodassa, ja ”Juutalaisongelma” on vastuussa kaikista merkittävistä sodista viimeisen 100 vuoden aikana.

Kaikkein oudointa hänen ideoissaan on Adolf Hitlerin puolustaminen. Irving sanoo, että Hitler ei tiennyt mitään holokaustista. Juutalaisten massamurha tehtiin hänen selän takana, Heinrich Himmlerin toimesta ja teloittajina toimi tietenkin ukrainalaiset palkkasotilaat, ei saksalaiset. Irving kyllä myöntää, että arviolta 2,4 miljoonaa juutalaista tapettiin kolmella leirillä (Sobibor, Belzec ja Treblinka).

Kun toimittaja kysyy, että hyväksyykö Irving nyt holokaustin, niin hän vastaa ”ettei aio käyttää heidän [juutalaisten] sille antamaa nimitystä,” mutta hyväksyy sen, että n. 2,5 miljoonaa juutalaista tapettiin systemaattisesti eri leireillä. Eikä Hitler tiennyt tästä yhtään mitään.

Nyt vain odottamaan miten hardcore-holokaustikieltäjät reagoivat vapautuneen ”historoitsijan” puheisiin. He eivät voi enää käyttää Irvingin tekstejä yhtä suurella innolla kuin ennen, sillä monet revisionisteistä ovat väittämässä ettei natsi-Saksa teloittanut juuri ketään juutalaista, eikä mitään systemaattista ”ongelman ratkaisua” koskaan tehty.
Mutta haluttomuus käyttää holokausti-sanaa muistuttaa minua toisesta asiasta: mikro- ja makroevoluutio termeillä leikkimisestä. ”Kyllä, miljoonia juutalaisia tapettiin, mutta ei se mikään holokausti ollut!”

21 comments:

Anonymous said...

Kekä hallittee kiältä, hallittee miältä.

paahtoleipä said...

Tämä oli ilouutinen. Tosin pidän Paholaisen Asianajajan intoa liioiteltuna; Onko muka vastaavat mielipiteenvaihdokset vaikuttaneet muilla huuhaan osa-alueilla?

Eiköhän joku tule sanomaan että tuo on "vain yhden mielipide" - joka tietenkin kertoo koko holokaustinepäilyn "avoimuudesta". (Revisionisteilla on variaatiota, toisin kuin "holokaustin kannattajilla".)

Eli voitoksi kääntävät tämänkin.

Paholaisen Asianajaja said...

Kuinka monta Irvingiä vastaavaa revisionistia on jäljellä? En ole kauheasti vielä tutustunut holokaustikieltäjien Top äijiin.

paahtoleipä said...

Toki Irving oli valovoimaisin. Ja huuhaalle tarpeellinen "vainottu".

Orac on heittänyt jo jotain revisionistien ensivaikutelmia ja reagointeja "Irvingin kääntymyksestä".

Anonymous said...

Joo ja niitä juutalaisia tapettiin: sähkölattioilla, tyhjiökammioissa, höyrykammissa, viivästyskaasukammioissa, dieselmoottoreilla, heitettiin elävinä uuneihin, 20000 juutalaista tapettiin Euroopassa atomipommilla, oli häkki jossa kotka ja karhu söi juutalaisen päivässä, ja juutalaisista tehtiin saippuaa, lampunvarjostimia, hanskoja ja satuloita.

Lisäksi tungettiin sementtiä suuhun jotta ei laulettaisi kommunistisia lauluja,pakotettiin kiipeämään puuhun ja sitten kaadettiin puu, pakotettiin syömään hiekkaa, piiskattiin massatuotetulla 'piiskauskonella' ja tähän päälle tietenkin massahaudoista roiskusi verigeysirejä.

Yhteensä 5,2 miljoonasta juutalaisesta saksalaisten valtaamilla alueilla 6 miljoonaa kuoli.

Keskitysleirit olivat kauheat paikat: Auschwitzissä kuoli 9 miljoonaa, Treblinkassa 3 miljoonaa, Belzecissä 3 miljoonaa, Sobiborissa 2 miljoonaa, Majdanekissa 1,7 miljoonaa. Yhteensä 6 miljoonaa, joista 26 miljoonaa kaasutettiin keskitysleireillä.

Eikö niin?

Kieltäjät vankilaan.

Anonymous said...

"Guardian-lehden haastattelussa (jossa Irvingiä kuvaillaan historoitsijaksi!)"

Voi luoja.

Irving oli hyvä historioitsija niin kauan kuin hän uskoi kaiken holohuijaustarinasta. Sitten kun hän alkoi olla juutalaisten kanssa eri mieltä, juutalaiset juutalaisomisteisessa mediassa suuttuivat Irvingille, koska hän ei ollut kaikessa juutalaisten kanssa samaa mieltä. Sitten juutalaiset alkoivat haukkua Irvingiä kakkapääksi ja tuhota kampanjoillaan Irvingin rahallisesti.

Ja arvon "skeptikot" täällä tietenkin uskovat kaiken mitä juutalaiset sanovat. Skeptikko-määritelmä lienee täällä olevan jutkunnuolija joka uskoo kaiken mitä juutalaiset sanovat (vaikka kuinka typerää ja mahdotonta), ja joka ei usko mitään negatiivista juutalaisista.

Eihän jumalan valittu kansa olisi voinut valehdella mistään, ikinä. Ja eiväthän juutalaiset holokaustikirjoittelijat olisi voineet juutalaisista kirjoittaa mitenkään puolueellisesti. Sehän oli AINA kaikkien muiden vika, kun juutalaiset heitettiin pihalle joka ikisestä maasta monta kertaa peräkkäin. Juutalaiset eivät tietenkään tehneet mitään kellekkään ikinä.

Anonymous said...

Paholaisen Asianajaja näyttää tosiaan kuinka uskovainen tai tietämätön hän on.

Hänellä on linkki englannin kieliseen artikkeliin jossa mainostetaan Shermerin pälätyskirjaa. Asianaja on joko tietämätön tai valehtelija, koska hän ei ole laittanut linkkejä artikkeleihin joissa tuo kirja on kumottu jo ajat sitten:
http://www.geniebusters.org/915/04g_jumping.html
http://www.vho.org/tr/2002/1/tr09denyhist.html

Shermerin kirja on naurettava hölynpölypälätyskirja, joka todistaa kuinka Shermeri ei pystynyt osoittamaan holohuijauksen oikeasti tapahtuneen.

Paholaisen Asianajaja said...

En ole vielä lukenut Shermerin propagandapläjäystä, mutta lisäsin sen lukulistalleni.

"Ja arvon "skeptikot" täällä tietenkin uskovat kaiken mitä juutalaiset sanovat. Skeptikko-määritelmä lienee täällä olevan jutkunnuolija joka uskoo kaiken mitä juutalaiset sanovat (vaikka kuinka typerää ja mahdotonta), ja joka ei usko mitään negatiivista juutalaisista."

-Anonyymi

Jos kyse on holokaustista, niin uskon saksalaisten omia lausuntoja ja amerikkalaisten sotilaiden muisteluita. Holokaustin toteaminen ei yllättäen tarvitse juutalaisten tekstejä tuekseen.

paahtoleipä said...

Otetaan aiheeksi vaikkapa Nürnbergin oikeudenkäynnit. Siellä taisi yleisempi "selittelystrategia" olla "tottelin vain käskyjä" ja muut vastaavat.

Ei tainnut olla strategiana "ei tapahtunut lainkaan!" Ai niin, ne natsipuolueen syytetytkin kuuluivat juutalaisten salaliittoon.

Anonymous said...

Nürnbergin oikeudenkäynnit ja muut vastaavat olivat kaikki näytösoikeudenkäyntejä, joissa 'tunnustukset' otettiin voimakeinoin, jopa kiduttamalla.

"The manner in which the Americans extorted confessions from accused persons, or statements from reluctant witnesses subjected to automatic arrest both in the prisons for those awaiting trial as well as during the main hearing in Dachau, left clearly visible marks: the methods used were:
- skin burns
- destruction of the bed of the (finger-, i.e., toe-)nails with
- burning matches
- torn-out fingernails
- knocked-in teeth
- broken jaws
- crushed testicles
- wounds of all kinds due to beatings with clubs
- brass knuckles and kicks
- being locked up naked in cold, damp and dark rooms for several days
- imprisonment in hot rooms with
- nothing to drink
- mock trials
- mock convictions
- mock executions
- bogus clergymen, and many more.[41],[42]"

[41] Aside from McCarthy, op. cit. (note 40), also cf. R. Aschenauer, Macht gegen Recht, (note 32), F. Utley, op. cit. (note 30), esp. pp. 190ff.; F. Oscar, op. cit. (note 33), pp. 38ff.
[42] J. Halow, JHR 9(4) (1989) pp. 453-483 (online: vho.org/GB/Journals/JHR/9/4/Halow453-483.html); J. Halow, Siegerjustiz in Dachau, Druffel, Leoni 1993; for a typical example, cf. the case of Ilse Koch in A. L. Smith, Die "Hexe von Buchenwald", Böhlau, Cologne 1983; for Malmedy cf. also R. Merriam, JHR 2(2) (1981) pp. 165-176 (online: …/2/2/Merriam165-176.html).
(http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndvalue.html)

Näissä näytösoikeudenkäynneissä syytetyt olisi saatu tunnustamaan olevansa vaikka joulupukkeja.

Nürnbergin oikeudenkäynneissä 'todistettiin' että 4 miljoonaa kuoli Auschwitzissä, että juutalaisista tehtiin saippuaa, että Dachaussa ja Buchenwaldissa kaasutettiin vankeja.

Näissä oikeudenkäynneissä oli täysin omat sääntönsä. He olisivat halutessaan voineet vaikka todistaa noitien ja paholaisen olemassaolon.

Anonymous said...

'Todistajista':

Yhtään ainutta todistajaa, jotka puhuivat kaasutuksista jne, ei sallittu ristikuulustella.


KRITEEREJÄ SILMINNÄKIJÖILLE:

Kaikkein vähiten arvoa saavat silminnäkijät ja tunnustukset, kuten kaikissa rikosoikeudenkäynneissäkin.

Professori Elisabeth Loftus on asiantuntija silminnäkijöiden luotettavuuden arvioinnissa. Hän on lisäksi juutalainen. Useiden eri syiden takia hän on tullut siihen johtopäätökseen, että todistukset koskien todellisia (tai vain väitettyjä) kansallissosialistien hirmutekoja, korkeassa tunteen tilassa, ovat vähemmän luotettavia kuin melkein mitkään muut todistukset. Loftus selittää yksityiskohtaisemmin syitä holokaustisilminnäkijöiden epäluotettavuuteen:
a) Kulunut aika toisen maailmansodan jälkeen on edesauttanut väistämätöntä muistiinpalauttamisen häivyntää.
b) Kansallissosialistien oikeudenkäynneissä esijulkisuus on tarkoittanut että silminnäkijät olivat tienneet yleensä syytettyjen henkilöllisyyden ja väitetyt rikoksensa jo ennen oikeudenkäyntejä.
c) Syyttäjät ovat kysyneet silminnäkijöiltä johdattelevia kysymyksiä, kuten että tunnistavatko he syytetyn syylliseksi. Silminnäkijöitä on harvoin kutsuttu tunnistamaan syytetty lukuisten tuntemattomien ihmisten joukosta.
d) On jokseenkin varmaa että silminnäkijät ovat keskustelleet tunnistuksista keskenään, joka on helpottanut seuraavien silminnäkijöiden 'tunnistuksia'.
e) Syytettyjen kuvia on näytetty toistuvasti, jokainen kuvien lisänäyttäminen silminnäkijöille tekee syytettyjen kasvot entistä tutummiksi heille, silminnäkijät tulevat näin myös entistä varmemmiksi.
f) Näiden tapausten erittäin tunteellinen luenne vielä enemmän lisää muistin vääristymisen riskiä, koska tunnistettavat syytetyt olivat enemmän kuin vain kansallissosialistien työkalu – he olivat pirun ruumiillistumia joiden sanottiin kiduttaneen, rampauttaneen ja massamurhanneen vankeja. He väitetysti olivat vastuussa silminnäkijöiden äitien, isien, veljien, siskojen, vaimojen ja lasten murhista.
g) Professori Loftus, hän itse juutalainen, käyttää omaa kokemustaan kuvailemaan kuinka väärä uskollisuuden tunne hänen alkuperälleen ja hänen kansalleen sekä "rodulleen" (hänen oma kuvauksensa), esti häntä todistamasta oikeudessa asiantuntijana [ihmismuistin luotettavuutta koskien] selvästi erheellisiä juutalaisten väitteitä vastaan [Demjanjuk-oikeudenkäynnissä v. 1985, jossa kauheuksista syytetty Demjanjuk osoitettiin syyttömäksi]. On mahdollista olettaa että tällainen uskollisuudentunne on juutalaisten keskuudessa jonkinverran yleistä.1

Professori Loftuksen luetteloon voitaisiin vielä lisätä kolme oleellista kohtaa, jotka vaikuttavat muistin vääristymiseen:
h) Silminnäkijöiden kertomuksia – eikä ainoastaan rikosoikeudenkäynneissä – on levitetty laajalle suun sanalla, lehdissä, televisiossa, radiossa sekä varsinkin todistajien kesken henkilökohtaisella kirjeenvaihdolla ja kaikenlaisilla apuorganisaatioilla.
i) Viimeistään 1970-luvun loppupuolelta Holokausti on aina ollut mediassa, erittäin yksipuolisella tavalla, joten ihmisten muistit ovat väistämättä yhdenmukaistuneet.
j) Holokaustia koskien, ei ole ainoastaan anteeksiantamatonta, vaan joskus jopa rikollista olla tietämättä, myöntämättä tai epäillä joitain asioita. Näinollen silminnäkijöillä on erittäin vahva sosiaalinen (tai jopa laillinen) paine muistaa tiettyjä 'faktoja' ja hillitä muita.

Jos harkitsemme näitä kaikkia tekijöitä ja vertaamme niitä tutkimuksiin ihmismuistin manipuloimisesta, kuten esimerkiksi professori Loftuksen v. 1997 julkaisemaan tutkimukseen2, tulemme väistämättä siihen johtopäätökseen että silminnäkijätodistukset koskien holokaustia ovat kaikkein epäluotettavimpia.


(E. Loftus, K. Ketcham, Witness for the Defense, St. Martin’s Press, New York 1991, s. 224, 228; cf. Arvio: J. Cobden, Journal of Historical Review (JHR), 11(2) (1991) pp. 238-249 (luettavissa: vho.org/GB/Journals/JHR/11/2/Cobden238-249.html).

E. Loftus, “Creating False Memories”, Scientific American, September 1997, pp. 50-55, enemmän viittauksia asiantuntijakirjallisuuteen; saksankielellä: “Falsche Erinnerungen”, Spektrum der Wissenschaft Januar 1998, pp. 62-67; myös David F. Bjorklund (ed.), False-Memory Creation in Children and Adults, Lawrence Erlbaum Ass., Mahwah, NJ, 2000.)
(http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndvalue.html)


Silminnäkijätkin olisivat voineet väittää ihan mitä vain.

Anonymous said...

Neuvostoliitto halusi alunperin ampua kaikki 3. Valtakunnan johtajat ilman oikeudenkäyntiä, mutta länsivallat taivuttivat sen suostumaan näytösoikeudenkäynteihin.

Anonymous said...

Juutalaiset väittivät jo ensimmäisen maailmansodan aikoihin että "6 miljoonaa juutalaista on kuolemassa holocaustissa Euroopassa". Tällöin he väittivät että 6 miljoonaa on kuolemassa suuressa nälänhädässä ja tautiepidemioissa, jota kutsuttiin holocaustiksi. Juutalaisomisteisissa lehdissä, kuten New York Times:ssa oli rahannostokampanjoja miljoonien kuolevien hyväksi, joissa eräässä nostettiin $6,000,000.
(http://www.vho.org/GB/Books/tfh/9.html
http://www.vho.org/GB/Books/tfh/)


Ja jälleen toisen maailmansodan aikana, juutalaiset väittivät että "6,000,000 on vaarassa kuolla Euroopassa", tällä kertaa natsien käsissä.


Ensimmäinen henkilö joka väitti että 6,000,000 OLI kuollut, oli Neuvostoliiton juutalainen kauhupropagandisti Ilya Ehrenburg joulukuussa 1944. Kuukausia ennen sotaa Ehrenburg väitti ilman mitään todisteita että 6 miljoonaa oli kuollut, ennen kuin edes Auschwitz oli vapautettu, jossa NL:n mukaan kuoli 4 miljoonaa.
(Soviet War News, 22 December 1944, p. 4, 5.)


6 miljoonan luku on myyttinen luku, jolla ei ole mitään toden perustaa. Se on ehkä jostain juutalaisten myyttisistä kirjoituksista tempaistu luku.

Anonymous said...

Pahoittelen jos ensimmäiset viestini olivat provosoivia, mutta saatiinpa ainakin jotain keskustelua tästäkin.


Suosittelen kirjaa Lectures on the Holocaust (2005). Siinä erittäin hyvin käydään koko holokausti läpi.
http://vho.org/dl/ENG/loth.pdf
Lue ensin tämä, ja sitten lue jotain niitä Shermerin juttuja, jos on pakko.

Anonymous said...

EI OLLUT MITÄÄN 6 MILJOONAA

Juutalaisia oli ennen sotaa 12-18 miljoonaa.
Sodan jälkeen juutalaisia oli 11-18 miljoonaa.
http://www.adherents.com/Na/Na_408.html



Holokaustikirjoittelijoiden 6,000,000 luvut ovat täyttä hölynpölyä.

He laskevat 700,000 juutalaispakolaista Puolasta ennen sotaa holouhreiksi. 500,000 Siperiassa ja Puna-armeijassa kuollutta juutalaista olivat holokaustiuhreja. 1,500,000 rekisteröimätöntä juutalaista sodan jälkeen NL:ssa ovat holouhreja. Sekä tietenkin 1,000,000 Euroopasta muuttanutta juutalaista heti sodan jälkeen ovat holokaustin uhreja. Tämä viimeinen kohta on hyvä uutinen kodittomille palestiinalaisille, jotka Euroopasta muuttaneet juutalaiset potkivat pihalle: se oli vain painajainen!

Holocaustikirjailija Wolfgan Benzille jää näiden "virheiden" jälkeen enää vain 1,3 - 2 miljoonaa selvittämätöntä 'holocaustiuhria'.
http://www.historiography-project.org/misc/graf_jewishlosses.html

Anonymous said...

Juutalaisten maailmankongressin edustajan, Gerhard Riegnerin mukaan saksalaisten valtaamilla alueilla oli maksimissaan 3,5 - 4 miljoonaa juutalaista. Maksimissaan luku olisi todennäköisesti ollut ehkä 5,2 miljoonaa.
(Walter Laqueur, The Terrible Secret (Boston: Little Brown, 1980; New York: Henry Holt, 1998), p. 77.)

Riegneriä myös haastatellaan dokumenttivideolla Hitler's Holocaust 4 of 6 Death Factory, jossa hän myös puhuu "3,5 - 4 miljoonasta juutalaisesta Euroopassa".

Myös Walter Sanningin tekemä tutkimus tukee näitä lukuja.

Ei ollut mitään 6 miljoonaa.

Anonymous said...

"Kuinka monta Irvingiä vastaavaa revisionistia on jäljellä? En ole kauheasti vielä tutustunut holokaustikieltäjien Top äijiin."

Jos mitään ei tapahtunut, ei kukaan kiellä mitään.

Irving ei ole holokaustirevisionisti eikä hän ole ikinä kirjoittanut kirjaa eikä edes artikkelia aiheesta. Hän on 'puolirevisionisti', joka vaihtaa mielipidettään aina kun juutalaiset vähän piikittelevät ja painostavat.

Historiantutkimusta juutalaisten kuolinlukuihin ja tapoihin löydät osoitteesta www.vho.org. Täällä on uusimmat ja pätevimmät historialliset tutkimukset juutalaisten kohtalosta toisen maailmansodan aikana. Historiantutkijat ovat tässä käyttäneet aputieteitä apunaan: mm. kemiaa, arkeologiaa, rakennustiedettä, väestötutkimuksia, ilmakuvatulkintaa ja psykologiaa.

He ovat empiirisen historiantutkimuksen mukaan tehneet
kriittisesti tutkimuksensa. Sivustolla www.vho.org on yli 20 kirjaa ilmaiseksi ladattavana http://vho.org/dl/ENG.html Itse olen Amazonista ostanut noista 5.

Myös www.ihr.org on monia hyviä artikkeleja. Kannattaa ainakin lukea ensi alkuun historioitsija Mark Weberin ja Michael Shermerin väittely, koska olette täällä paljon Shermerin juttuja lukeneet: http://www.ihr.org/jhr/v16/v16n1p22_Weber.html

Ja tietenkin ensi alkuun on suositeltava juutalaisen David Colen videota, jossa hän käy Auschwitzissä kysymässä kysymyksiä. Videolla on hieman vanhaa tietoa, mutta myös hyviä argumentteja: http://video.google.com/videoplay?docid=976870941610001004&q=david+cole&total=889&start=0&num=10&so=0&type=search&plindex=1

Hyvä video, näin aluksi, on myös: http://www.onethirdoftheholocaust.com/

Holokaustitutkijoiden top äijiä ovat mm. Germar Rudolf (kemisti), Carlo Mattogno (historioitsija), Jürgen Graf (kielitieteilijä), Mark Weber (historioitsija), Robert Faurisson (kirjallisuuden professori). Kannattaa tehdä hakusanoja heihin.

Perehdy aiheeseen, ja ole todellinen skeptikko, ei vain "poliittiskorrekti skeptikko", joka ei usko UFOihin tai Raamattuun (VAU!).

Takaan että tulee olemaan palkitseva kokemus.
Itse olen parin vuoden ajan tutkinut näitä juttuja, ja kävinpä Auschwitzissäkin; EI MUUTEN OLLUT KAASUKAMMIOITA.

Anonymous said...

"Ei tainnut olla strategiana "ei tapahtunut lainkaan!" Ai niin, ne natsipuolueen syytetytkin kuuluivat juutalaisten salaliittoon."

Kuten jo totesin viesteissäni, Neuvostoliitto ja länsimaat eivät todellakaan ohjailleet oikeudenkäyntejään rehellisesti ja oikeudenmukaisesti. He eivät pitäneet oikeudenkäyntejään jotta he selvittäisität: "No olivatko natsit nyt TOSIAAN syyllisiä". He pitivät oikeudenkäyntinsä rangaistakseen, koska syyllisyys oli "seljä juttu".

Niin moni "tunnusti" ties mitä koska heitä kidutettiin ja painostettiin muilla tavoin. Ja tämä on varsin hyvin dokumentoitu juttu.

Anonymous said...

Instead of quoting McCarthy, let my quote
Edward L. van Roden, who served in World War II as U.S. Chief of the
Military Justice Division for the European Theater. Together with Justice
Gordon Simpson of the Texas Supreme Court, van Roden was appointed in
1948 to another extraordinary commission charged with investigating the
claims of abuse during U.S. trials in Dachau. Here is an excerpt of what he
wrote:[986]
“AMERICAN investigators at the U. S. Court in Dachau, Germany, used the
following methods to obtain confessions: Beatings and brutal kickings.
Knocking out teeth and breaking jaws. Mock trials. Solitary confinement.
Posturing as priests. Very limited rations. Spiritual deprivation. Promises of
acquittal. […] We won the war, but some of us want to go on killing. That
seems to me wicked. […] The American prohibition of hear-say evidence
had been suspended. Second and third-hand testimony was admitted, […] Lt
Perl of the Prosecution pleaded that it was difficult to obtain competent evidence.
Perl told the court, ‘We had a tough case to crack and we had to use
persuasive methods.’ He admitted to the court that the persuasive methods
included various ‘expedients, including some violence and mock trials.’ He
further told the court that the cases rested on statements obtained by such
methods. […] The statements which were admitted as evidence were obtained
from men who had first been kept in solitary confinement for three,
four, and, five months. They were confined between four walls, with no windows,
and no opportunity of exercise. Two meals a day were shoved in to
them through a slot in the door. They were not allowed to talk to anyone.
They had no communication with their families or any minister or priest
during that time. […] Our investigators would put a black hood over the
accused’s head and then punch him in the face with brass knuckles, kick
him, and beat him with rubber hose. Many of the German defendants had
teeth knocked out. Some had their jaws broken. All but two of the Germans,
in the 139 cases we investigated, had been kicked in the testicles beyond
repair. This was Standard Operating Procedure with American investigators.
Perl admitted use of mock trials and persuasive methods including violence
and said the court was free to decide the weight to be attached to evidence
thus received. But it all went in.
One 18 year old defendant, after a series of beatings, was writing a
statement being dictated to him. When they reached the 16th page, the boy
was locked up for the night. In the early morning, Germans in nearby cells
heard him muttering. ‘I will not utter another lie.’ When the jailer came in
later to get him to finish his false statement, he found the German hanging
from a cell bar, dead. However the statement that the German had hanged
himself to escape signing was offered and received in evidence in the trial of
the others.
Sometimes a prisoner who refused to sign was led into a dimly lit room,
where a group of civilian investigators, wearing U. S. Army uniforms, were
seated around a black table with a crucifix in the center and two candles
burning, one on each aide. ‘You will now have your American trial,’ the
defendant was told.
The sham court passed a sham sentence of death. Then the accused was told,
‘You will hang in a few days, as soon as the general approves this sentence:
but in the meantime sign this confession and we can get you acquitted.’
Some still wouldn’t sign. […]
In another case, a bogus Catholic priest (actually an investigator) entered
the cell of one of the defendants, heard his confession, gave him absolution,
and then gave him a little friendly tip: ‘Sign whatever the investigators ask
you to sign. It will get you your freedom. Even though it’s false, I can give
you absolution now in advance for the lie you’d tell.’”

[986] E.L. van Roden, “American Atrocities in Germany,” The Progressive, February 1949, pp. 21f.
(www.corax.org/revisionism/documents/19490200vanroden.html).

Paholaisen Asianajaja said...

Onpas runsaasti luettavaa. Selailen VHO.orgia seuraavina päivínä.

Pikaisia kysymyksiä Anonyymille (oletan kaikkien näiden tekstien tulleen samalta henkilöltä):

Tappoivatko natsit juutalaisia systemaattisesti ollenkaan?

Jos tappoivat, niin kuinka suuri määrä on todisteiden valossa hyväksyttävä?

Anonymous said...

Paholaisen Asianajaja:
Kyllä olen sama anonyymi, en ole jaksanut alkaa kirjautumaan tänne mihinkään. Sattumalta löysin tämän sivuston ja päätin heittää muutaman kommentin.



"Tappoivatko natsit juutalaisia systemaattisesti ollenkaan?"
No en ole tästä täysin varma, jos tappoivat niin tappoivat paljon vähemmän kuin 6 miljoonaa. Tässä tilanteessa yleensä napataan Himmlerin, Hitlerin tai Göbbelsin puheista joitain kohtia tukemaan tätä väitettä. Eräät näistä lainauksista ovat pois asiayhteydestä otettuja, eräät voi käsittää tarkoittamaan juutalaisten hävittämistä pakkomuutoilla Euroopasta Venäjälle (josta on sodanajan dokumentteja paljolti). On myös näyttöä kansallissosialistien johtajien puheista joissa he käyttivät sanaa "hävittäminen" (ausrottung) ja "tuhoaminen" tarkoittamaan juutalaisten poliittisen vallan hävittämistä. Esimerkiksi vuonna 1935 Rudolf Hess puheessaan Tukholmassa julisti kuinka:
“National Socialist legislation has intervened in a corrective manner against [Jewish] foreign infiltration. I say corrective, since [the fact that] Jewry is not, for example, being ruthlessly
exterminated in National Socialist Germany is proven by the fact
that, in Prussia alone, 33,500 Jews are active in industry and handicrafts, 98,900 in trade and transport – and is further proven by the fact that, with a proportion of 1% of the population of Germany, 17.5% of all lawyers are still Jewish, and, for example, in Berlin, almost 50% of all non-Aryan physicians
are still permitted to participate in the social security system.”

Sanoja tuhoaminen on siis käytetty tarkoittamaan muutakin kuin fyysistä tuhoamista. Esimerkkejä minulla on kyllä useampiakin, mutta en nyt loputtomiin laita niitä tänne. Kirjassa Lectures on the Holocaust, s. 335-345 nämä puheet on dokumentoitua (kirja luettavana vho.org).

Vaikka näiden johtajien puheet tai muistiinpanot kuinka ottaa tarkoittamaan fyysistä tuhoamista, eivät ne silti ole mikään virallinen politiikka tai suunnitelma.

Kansallissosialistien juutalaistappamispolitiikasta ei ole: käskyä, suunnitelmaa tai budjettia. http://www.vho.org/GB/c/RW/inconorders.html


UHRILUVUSTA

Ainakaan juutalaisia ei kaasukammioissa tapettu. (Zyklon B:llä tai dieselmoottoreilla). Dieselmoottoreilla tappaminen - Aktion Reinhard; 1/3 holokaustista, 2 miljoonaa väitettyä uhria - on käytännössä niin tehotonta että olisi ollut nopeampi vain tukehduttaa uhrit, ja saksalaiset eivät todellakaan mitään idiootteja olleet. http://www.nazigassings.com/

Uskoisin että Einsatzgruppe joukot ampuivat ainakin kymmeniä tuhansia juutalaisia partisaaneja ja juutalaisia siviilejä (ehkä maksimissaan pari sataa tuhatta) Itärintamalla.

Punaisen ristin arvioiden mukaan saksalaisia kuoli n. 300,000 saksalaisten keskitysleireillä.
Juutalaisia nääntyi tai näännytettiin saksalaisten valtaamilla alueilla ja kuoli tauteihin getoissa, leireillä ja kaupungeissa ehkä 1 miljoona. Venäläisten alueilla Neuvostoliiton politiikan seurauksena ehkä 500,000 kuoli Siperiassa pakkotyöleireillä, partisaaneina tai puna-armeijan palveluksessa.

Kaiken kaikkiaan arvioisin että ehkä 1-2 miljoonaa (1,5) juutalaista kaiken kaikkiaan kuoli toisen maailmansodan aikana kaikista syistä. Tämä arvio Walter N. Sanningin väestötutkimuksen The Dissolution of Eastern European Jewry (1990) perusteella. (Tämä kirja ei ole saatavina ilmaiseksi.)
Tähän kirjaan liittyen hyvä analyysi juutalaisten kuolinuhrivertailuista Sanningin (1,5 milj) ja Wolfgang Benzin (5,3 -6 milj) välillä: http://www.vho.org/GB/Books/dth/fndstats.html

Tähän liittyen myös IHR:n artikkeli:
http://www.historiography-project.org/misc/graf_jewishlosses.html