Eloa Intelligent Design.fi:ssä

Piti viimeistellä vastinetta, mutta satuin kurkkaamaan mitä ID.fi:n rauhaan kuuluu.

Vihdoinkin ID.fi käsittelee Michael Behen uutuuskirjaa, Edge of Evolutionia. Armollisesti artikkelissa esitetään vain kirjan pääsanoma. Se on palautumattoman monimutkaisuuden korvaaja, eli ”chloroquine-complexity cluster”, lyhyesti CCC. Ensin valmistellaan tietä tulevalle:

"Klorokiini-lääkkeen resistenssi vaatii kaksi tiettyä mutaatiota, joiden yhteiseksi todennäköisyydeksi tulee 10^-20. Malaria pystyy saavuttamaan nämä resistenssit koska sen populaatio on niin suuri: yhden potilaan ruumiissa on noin 10^12 loista ja noin miljardilla ihmisellä on malaria. Spontaani resistenssi atovakoni-lääkkeelle havaitaan noin joka kolmannella henkilöllä kun taas klorokiini lääkkeelle resistenssi kehittyy noin yhdelle ihmiselle (tai tarkemmin ottaen hänen loisilleen) miljardista."

Kyseessä on siis sattumanvaraisten mutaatioiden todennäköisyys.

"Näin ollen on myös verrattain selvää, että 2 CCCs:tä, eli 10^-40 todennäköisyysrajaa, evoluutio ei pysty ylittämään. Suurin piirtein tässä on siis evoluution raja. Tämä sopii myös hyvin yhteen sen tosiasian kanssa, että maapallolla on historiansa aikana ollut yhteensä noin 10^40 solua."

Todennäköisyyslaskelma sattuu olemaan yhdentekevä, sillä resistenssiin ei tarvita tupla- tai triplamutaatiota. Resistenssi on mahdollista yhdellä, kahdella, kolmella ja neljällä mutaatiolla. Toisin sanoen, resistenssin saa asteittain. Siihen ei tarvita useita yhtäaikaisia mutaatioita ja tähtitieteellistä todennäköisyyttä.
Behe repäisi 10^20 todennäköisyyden erään paperin sisältämästä arviosta, joka taas käsitteli vain "voittaja" alleeleja, jotka levisivät populaatioissa luonnonvalinnan kautta. Behen pitäisi laskea ne mutantit, jotka antavat resistenssiä mitattavalla valintapaineella. Ehkä se syy miksi hän ei laske niitä piilee siinä, että tällöin hän näkisi sarjan välimuotoja: resistenssiä edeltävät alleelit, ja näistä mutaatiot resistensseihin alleeleihin. Heikkoa resistenssiä tarjoavia mutaatioita on olemassa. Behe laskee todennäköisyyksiä kuin ne olisivat "kaikki tai ei mitään".

Seuraavaksi Behe käy läpi solun biokemiallista koneistoa osoittaen että suurin osa solutason koneistosta vaatii enemmän kuin 2 CCC:tä kehittyäkseen. Proteiinien kohdalla 2 CCC:tä vastaa kahta proteiinien välistä kiinnittymispaikkaa. Suurin osa solun toiminnoista käyttää kuutta tai paljon useampaa proteiinia, joten suurin osa solun koneistosta ei näyttäisi voivan kehittyä satunnaisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla. (Proteiinien muotoavaruudessa tietyn kiinnittymispaikan muodon löytäminen vaatii yli 10^7 kokeilua. Lukuna tämä vastaa vähintään viiden aminohapon vaihtoa proteiinissa. Vaikka tarvittaisiin vain kolme näistä jotta saataisiin valintaetu, 10^-8 mutaationopeudella todennäköisyys on 10^-24, alle 1 CCC.)

Tieteellinen tutkimus on osoittanut, että valintaetua saadaan alle kahdella tietyllä proteiinin kiinnittymispaikalla, eikä kahden uuden kiinnittymispaikan edes tarvitse ilmestyä samaan aikaan. Valintaetu on heikompi, mutta se on olemassa. Kun parempi valintaetu ilmestyy, niin tietenkin luonnonvalinta levittää sitä populaatiossa.
Behe kirjoitti, että klorokiini-lääkkeen resistenssi ilmestyy aivottoman evoluution kautta, mutta se vaatii tajuttoman kovat todennäköisyydet. Todennäköisyydet eivät pidäkään paikkaansa.

Behen johtopäätös on, että mutaatio ja luonnonvalinta kyllä kykenee usein antamaan edun eliölle, mutta lähinnä vain tuhoamalla olemassa olevia kokonaisuuksia joista jollain hetkellä on haittaa organismille. Evoluutio muistuttaa siis lähinnä peräytymistaistelua, jossa oman maan kyliä, siltoja ja teollisuutta poltetaan jotta saataisiin tilapäinen etu taistelussa. Suunnittelu näyttää selittävän ekonomisesti asioita parhaiten usealla tasolla joilla materialismiin sitoutunut tutkimus on ongelmissa tai joutuu keksimään erillisiä usein epätodennäköisiä selityksiä.

Suunnittelu on selitys ilman mekanismia, eli "jotenkin, joskus". Se on ekonominen selitys, siinä Landau on aivan oikeassa.

Onneksi Intelligent Design.fi ei pysy aivan kokonaan asiallisena. Landau (kukakohan hän voisi olla? Onko kukaan nähnyt häntä ja Matti Leisolaa samassa huoneessa?) päättää tekstinsä tutulla retoriikalla:

"Behen tuore kirja on taas yksi naula kehitysopin arkkuun. Nähtäväksi jää kuinka kauan kestää että kehitysopin tieteellinen kritiikki saa tarpeeksi levikkiä voittaakseen vastassa olevat ammatilliset ja poliittiset vainot ja kummallisen auktoriteettiuskon tieteen nykykäsityksiin ja materialismiin."

Kehitysopin arkku on saanut nauloja niin paljon, ettei siitä pitäisi enää löytyä tyhjää tilaa uusille nauloille. Laitan rahani "erittäin pitkän odotuksen" kohdalle. Kuka veikkaa vuotta 2008? Haloo?

Landau linkkaa Behen blogiin, jossa Behe osoittaa kirjansa vastaväitteet humpuukiksi. Samalla voi poiketa täällä, Mick Matzken teksti selittää tarkemmin miksi Behe ei osaa.