Elämän tarkoituksesta

Aamulehden mielipidepalstalla Antti Roine kirjoittaa elämän tarkoituksesta. Teksti on kirjoitettu hyvin fiksusti, ja siinä olevaa loogista outoutta ei heti huomaa.
Roine aloittaa kuvailemalla yhteiskuntamme ongelmia ja niiden ratkaisuja. Sitten alkaa itse asia:

"Meidän on erittäin vaikea ymmärtää, miksi olemme syntymästämme asti epätasa-arvoisia ja miksi maailmassa on niin paljon vääryyttä. Voimme kuitenkin ymmärtää tämän jos mietimme, millaista olisi elää yhteiskunnassa, jossa vallitsisi täydellinen tasa-arvo sekä taloudellinen ja henkinen hyvinvointi, kaikilla olisi rahaa tarpeeksi ja ihmiset olisivat aidosti ystävällisiä toisilleen. Mitä me voimme oppia tällaisessa yhteiskunnassa - emme juuri mitään. Lisäksi elämä olisi tylsää, koska elämämme suurin haaste olisi tarkoituksen pienentäminen golfissa."

Kuulostaa mälsältä. Golf ei kiinnosta minua tippaakaan. Roineen argumentti näyttäisi olevan se, että emme ymmärrä mikä on oikein tai väärin jos kaikki on hyvin. Täydellisessa maailmassa emme arvostaisi hyvää.
Mutta Roine jatkaa asiaansa. Hän kertoo lisää siitä, miten voimme tasa-arvoistaa yhteiskuntaa. Ei ole oikein, että 10% ihmisistä on rikkaita, kun 90% on köyhiä, jne.

Roine harhautuu agitaation polulle:

"Yhteiskuntamme tulee vähitellen hyväksyä ja hyödyntää myös se tosiasia, että ihmisten sosiaalinen käyttäytyminen riippuu ratkaisevasti myös heidän uskonnollisesta maailmankuvastaan. Ihminen ajautuu helposti kateuteen ja katkeruuteen, jos hän uskoo elämän loppuvan kuolemaan, koska elämässä jää aina jotain saavuttamatta."

Jukra! Minun pitäisi olla katkera siitä, että en pääse komentamaan armeijoita oikeassa elämässä, etten pääse lentämään omalla avaruushävittäjällä tähtimuodostelmien keskellä, enkä pääse operoimaan ihmisten neuroneja. Tai ehkä Roine tarkoitti jotain muuta kuin ihmisten unelmia? Minun pitäisi siis olla katkera siitä, että en koskaan omista Ferraria, kruisaile omalla loistoristeilijällä tai tee keihäänheiton MM-ennätystä? Hämmästyttävää, mutta en itse näe mistä minun pitäisi olla katkerea tai kateellinen. Ehkä se johtuu siitä, että satun olemaan tyytyväinen elämääni.

Mutta vielä parempaa on tulossa, ja jotkut varmasti arvaavat mitä Roine tarjoaa:

"Katkeruutemme ja pelkomme kuitenkin haihtuu, jos löydämme sielussamme elävän Jumalan hengen. Silloin voimme olla varmoja siitä, että elämämme jatkuu ikuisesti jos niin haluamme. Ensimmäisen kerran elämässämme olemme tasa-arvoisia vasta kohdatessamme kuoleman, koska omaisuutemme tai ystävämme eivät voi meitä auttaa, kun teemme oman valintamme ikuisen elämän ja kuoleman välillä."

Kyllä, ota Jumala sydämeesi, niin kaikki ongelmat katoavat. Hetkinen. Minne ihminen päätyy kuoleman jälkeen? Miten hän elää tuolla uudessa paikassa? Millainen paikka se on? Usein toistettavien mainoslauseiden mukaan siellä ollaan onnellisia, tasa-arvoisia, eikä puutteita ole. Ihmiset (tai vain heidän sielunsa) ovat toisilleen kohteliaita. Mutta eikös Roine juuri aikaisemmin sanonut tällaisen paikan olevan sellainen, jossa ei ymmärretä mitä hyvä tai paha ovat. Se olisi yhteiskunta josta emme voi oppia mitään.

Ehkä onkin mahdollista arvostaa hyvää tasa-arvoisessa ja onnellisessa maailmassa. Toisin kuin Roine ensin tekstissään väitti.

Onneksi Roine sentään kannustaa kouluissa olevaa kriittistä arvioimista eri uskontojen kohdalla.

 "Kaikilla ihmisillä on oikeus saada tietoa omien valintojensa tueksi, koska tietämättömiä ihmisiä on paljon helpompi johtaa harhaan."

Lopussa hän toteaa näin:

"Voimme uskoa tieteeseen, taiteeseen, politiikkaan tai ystäviimme. Voimme uskoa myös ateismiin, mutta epäilys säilyy mielessämme, koska emme voi löytää ateismille tieteellisiä todisteita."

Tavallaan Roine on oikeassa. Vain tietynlaiset jumalolennot voidaan todeta ihan empiirisisten faktojen perusteella olemattomiksi: aktiiviset ja rakastavat jumalolennot. Tieteellinen näyttö jättää vielä aivan avoimen mahdollisuuden sellaisille jumalolennoille, jotka pysyvät kaukaisina ja tuntemattomina, olentoina jotka eivät ole logiikan ja järjen käsiteltävissä. Tällaiset jumaluudet ovat todellakin se viimeinen epäilys, jonka kohdalle en väitä vastaan. Totean kyseisen jumaluuden vain yhdentekeväksi, mutta aika kylmäsydämiseksi. Jumalattomuus on vain todennäköisin vaihtoehto.