Bommausta, eli taggiin tuli

Pahuksen Paahtoleipä meni ja survaisi blogiini TAG:in. Protestina tuollaiselle grafiikan levittelylle olen syömättä paahtoleipää tänään ja huomenna. Olen kuitenkin valmis kertomaan kahdeksan asiaa itsestäni.

On vaikea keksiä mitään kertomisen arvoista, ja toisaalta sellaista, jota uskaltaisin kirjoittaa kaikkien luettavaksi. Elämäni on niin tylsää, paitsi juuri parilla alueella, joista en voi kirjoittaa. Vielä.

1) En ole koskaan juonut alkoholia niin paljon, että olisin ollut edes alustavassa humalassa. Korkeintaan pari siemausta peräkkäin, mutta en sen enempää. En ole mikään periaatteellinen absolutisti. Alkoholi ei vaan maistu hyvälle minun suussani. Enkä halua paeta todellisuutta. Pystyn myös arvioimaan miten käyttäytyisin ja puhuisin kännissä. Se ei houkuta tippaakaan (pun bonus).

2) Olen vain kerran imaissut tupakkaa, joskus 9-vuotiaana. Isä tarjosi maistiaiset ja se olikin viisas teko. Yskimisen ja karvaiden kyynelien jälkeen päätin ettei tuollainen sovi minulle. Röökin tuoksu on järkyttävän paha. Ihmiset jotka röökaavat jatkuvasti tuoksuvat pahalle. He eivät itse haista sitä. Kaikkein pahinta on kun asiakas vetää viimeiset henkoset juuri ennen kuin hän tulee liikkeeseen (heittää tumpin pihalle ovissa) ja on aromaattinen liikkeen sisällä. Olen oppinut pitämään ilmeen neutraalina, vaikka tuoksu laittaisikin irvistelemään.

3) Olen suomalainen idiootti sanan alkuperäisessä merkityksessä, eli henkilö joka ei osallistu eikä ole kiinnostunut politiikasta. Näin ainakin meille opetettiin sanan alkuperästä yläasteella. Kun olen mennyt äänestämään pres.vaaleissa, on ehdokkaakseni päätynyt henkilö, jonka arvomaailma on ollut lähimpänä omaa. Ja tiedon arvomaailmasta olen saanut niistä vaalikoneista. Puolueet eivät kiinnosta. Osaan kuitenkin erotaa Vihreät Keskustasta, jos oikein tiukka paikka tulee eteen.

4) Minulla on n. 450 dvd-elokuvaa/tv-sarjaa. Kokoelma on yhteinen vaimoni kanssa. Japanilaista animea, britti- ja jenkkikomediaa, scifiä, fantasiaa, dokumenttielokuvia ja suuret hitit. Kaikkea tuota löytyy.

5) Olen sijoittanut keskikokoisen omaisuuden pieniin muovisiin sotaukkoihin. Warhammer-figuurit koristavat vitriinikaappia. Niitä löytyy lisää komerosta. Olen koonnut, maalannut ja ihaillut niitä monen vuoden ajan. Minulla on monta eri armeijaa.

Mutta olen pelannut niillä vain kaksi kertaa.

Tämä ilmiö tuntuu olevan yleistä elämäsäni. Minulla on myös pakattuna piiloon tuhansittain Magic the Gathering pelikortteja. Aloitin harrastuksen vuonna 1995. Keräilyharvinaisuudet (Demonic Tutorista Avatar of Woehin ja sieltä Morphlingiin), olen kasannut yhteen isoon albumiin. Myyn ne pois sitten kun eläkepäivät alkavat.

6) Nyt kun muistelin hämärää menneisyyttäni, niin muistan ainakin pari kurjaa tekoa. Olen varastanut kaupasta yhden tuotteen. R-kioskilla oli myynnissä SNES-lehti, jonka mukana olisi tullut StarFox-videopelin läpipeluuopas. Nappasin oppaan paitani alle ja kävelin ulos. Kukaan ei huomannut mitään. Videopelien aiheuttamat himot tekivät minusta varkaan 14-vuotiaana. Vanhemmat: älkää antako lastenne pelatta videopelejä!

Pahuudet eivät päättyneet.

Olen varastanut jäätelölusikan eräästä helsinkiläisestä ravintolasta. Tein sen taikatemppumaisesti hihaan sujahtamamalla liikkeellä. Annoin lusikan ystävälle, sillä hän kertoi haluavansa juuri sellaisen lusikan itselleen. Voi tätä häpeää!

7) Fyysinen väkivalta on ollut osana elämääni. Kerran. Olin koulukiusattu useita vuosia. Tietenkin aivan oma syyni. Mitäs olin oudon näköinen nörtti. Osasin olla välittämättä kiusauksesta monta vuotta. Takki katoaa naulakosta, pyörän satula on roskiksessa, jne. Pari sarkastista lausahdusta olivat rajuimmat vastaiskut joita osasin antaa. Sitten heti lukiossa hoksasin kokeilla voisiko asialle tehdä jotain muuta.
Käytävällä tuli vastaan tuttu kiusaaja. Hän aukaisi suunsa laukoakseen jonkun tutuista hiteistään, jotka käsittelivät olemustani. Yllättäen en ollutkaan hiirulainen vaan tartuin häntä hiuksista ja kaadoin pojan maahan. Jatkoin matkaani kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Voilá. Kiusaaminen loppui siihen.

8) Minussa on implantti. Asia ei liity harmaisiin tai vihreisiin miehiin. Alaleuassa ollut hammas murtui eräs talvi. Jämät poistettiin. Sitten Tampereelle spesialistille, joka porasi reiän leukaan. Muistan vieläkin kuinka leuka tärisi. Hampaan tilalle ruuvattiin titaaniruuvi. *nirsk, nirsk, nirsk* Ah, kuinka ihana ääni. Ruuvi ommeltiin piiloon. Pari päivää sairaslomaa. Poski ja leuka turposivat tyylikkäästi. Mustelma levisi kaulaan asti. Mukana oli myös ripaus kipua.
Myöhemmin takaisin spesialistille. Ruuvin kantaan kiinnitettiin uusi hammas. Nyt implanttihammasta ei erota alkuperäisestä. Eikä sillä ole kauhesti väliä, sillä minä en koskaan väläyttele pepsodenthymyä.