7.4.08

God is not great

God is not Great: How Religion Poisons Everything, Christopher Hitchens

Sain vihdoinkin luettua loppuun kolmannen kirjan "neo-ateismin" nelikosta. Siinä missä Dawkins ja Harris ovat mielestäni lähellä toisiaan tyylissä, kukin painottaen eri näkökulmia, erottuu Hitchens joukosta. Miehen kirjoitustyyli on oppinutta, mutta samalla tiukkien argumenttien ja faktojen latelemisen jälkeen hän voi jättää mielikuvan jopa barbaarisesta runnomisesta. Asenne on kaikkea muuta kuin periksiantava. Se ei onneksi perustu vain nojatuolifilosofiaan, sillä Hitchens on kerinnyt matkustamaan ympäri maailmaa ollessaan kirjeenvaihtajana. Hän on itse nähnyt miten vahvasti taikausko sitoo ihmisiä riitteihin joista seuraa kurjuutta, alistamista ja riistämistä. Arabikulttuuri hienouksineen ja Intian taikauskoiset heimot ovat tuttua kauraa tälle miehelle.

Kivana kuriositeettin täyty mainita, että vuonna 2001 Hitchens sai toimia virallisena paholaisen asianajaja, kun katolinen kirkko päätti ensimmäisestä ihmeestä äiti Teresan autuaaksi julistamisessa. Lääkärien kommentteja ei huomioitu, kun parantunut nunna vannoi kaiken johtuvan Teresasta. Katolinen kirkko tehtailee autuaita ihmisiä ympäri maailmaa, sillä se on parasta PR-toimintaa.

Hitchens pystyy esittämään melkein puuduttavan pitkän listan niistä tavoista joilla uskonto ja rationaalisuutta kammoksuva ajatusmaailma aiheuttaa pahoinvointia. Lasten kasvatus, aikuisten syyllistäminen, taikauskoisen pelon lietsonta, tieteellisen tiedon syrjäyttäminen pyhän tekstin takia, jne. Niiden lukemisen jälkeen ei voi enää automaattisesti vaatia uskonnolle arvostusta. Arvostus pitää ansaita, eikä sitä saa kun poikavauvaan tartutetaan tappava herpes ympärileikkauksen aikana. Rabbi kun noudattaa perinteitä ja ottaa pojan peniksen suuhunsa imeäkseen pois veren, samalla tartuttaen huuliherpeksenä poikaan. Poika kuoli. Tämä tapahtui tällä vuosituhannella New Yorkissa. Asian paljastuttua perinnettä ei katkaistu yhtä ripeästi kuin joitain anatomisia ulokkeita. Perinne jatkuu entisellääm.

Minulle opettavaisinta oli Koraanin alkuperään keskittyvä luku. Koraani on kokoelma muilta lainattuja tarinoita, jotka saatiin yhteneväiseen kirjalliseen kasaan vasta sukupolvia niiden enkelimäisen alkuperän jälkeen. Tämä selittää yhtäläisyydet juutalaisuuteen ja kristinuskoon. Islamin nykyinen laaja fundamentalistisuus on vieläkin voimissaan, sillä se ei vieläkään ole kokenut vastaavaa reformaatiota kuin kristinusko. Ehkä joskus tulevaisuudessa myös islamista ilmestyy monia maita yhdistävä "maallistunut" versio, joka sallii sen kriittisen tarkastelun ilman hengen menetyksiä.

Hitchensin kirja on monipuolisempi kuin Sam Harrisin End of Faith, ja samalla myös kiehtovampaa luettavaa. Ehkä annan Dawkinsille fanituspisteitä, mutta God is not great sijoittuu aivan God Delusionin rinnalle.

Seuraavaksi Daniel C. Dennetin Breaking the Spell.

4 comments:

Roope Kasvi said...

Breaking the Spell onkin sitten ihan erilaista luettavaa noiden kolmen jälkeen. Dennettin tyyli on ehkä rakentavin, mutta onhan noilla kaikilla omat etunsa. Antoisia lukuhetkiä :)

RK

Anonymous said...

Jotenkin särähti korvaan ... termejä 'fundamentalistisuus' ja 'reformaatio' ei kyllä pitäisi käyttää tuolla tavalla kristinuskosta irroitettuna.

Kristinuskon fundamentalisuus syntyi uskonpuhdistuksen myötä. Luther ja Kalvin olivat fundamentalisteja, jotka halusivat puhdistaa opin kaikesta ei-Raamattuun perustuvasta ja siivosivat kirkot kuvista ja koristuksista. Kaikki Amerikan fundamentalistitliikkeet ovat protestanttisia. Jostain syystä Pohjoismaissa luterilaisuudesta tuli sitten suhteellisen liberaali ja tylsä uskonlahko.

Islamissakin on oma "reformaationsa", nimittäin Muhammad ibn Abd-al-Wahhabin perustama wahhabismi, jota Saudi-Arabiassa kannatetaan. Sen tavoitteet olivat samanlaiset kuin luterilaisuudessa, puhdistetaan uskonnosta siihen kertyneet koristeet ja palataan "profeetana aikaiseen" islamiin.

MrrKAT said...

Tämä hyvä arviointi pakottaa minunkin harkitsemaan Hitchensin pariin.

Mutta luetko sä AD ne kaikki enkuksi ?

Dennettin kirjan luin suomeksi, hyvä kirja mutta filosofian tapaan jää rispat auki, "kesken" ja lukija saa päätellä itte loput/odottaa tieteen kehitystä..

Paholaisen Asianajaja said...

Luen enimmäkseen in english. Ehkä 20% lukemistani kirjoista ovat suomenkielisiä.