Sana sunnuntaille: Nahkahousuiloittelu

Minulla oli erittäin hauskaa lauantaina. Näin natsimisuja nahkasaappaissa ja mustissa minihameissa. Massiivisia hakaristejä. Sieg heil-huutoja. Tunteellinen tulkinta Adolf Elizabet Hitlerin väärin ymmärretystä elämästä. Himokkaita mummeleita. Viihdyin näiden parissa yllättävän hyvin. Siksi suosittelen The Producers musikaalia niille jotka voivat vielä keritä katsomaan sen.

Vuosia sitten näin Mel Brooksin 60-luvulla tekemän elokuvan The Producers. Vasta 2000-luvulla musikaalin tekemisestä kertovan elokuvan musikaaliversio oli valmis. Eilen näkemäni versio ei jää kauaksi edeltäjistään. Viihdyttävyys on katossa, rytmitys on nopeaa ja näyttelijät osaavat hommansa. Komedia toimii, kun näyttelijät painottavat sanomaa oikeissa kohdissa kirosanoilla. Kaunistelua ei kaivata.

Tarinassa pallo lähtee vierimään, kun kovaonninen tuottaja Max Bialystock (Esko Roine) ja hänen hiirulaismainen kirjanpitäjänsä Leo Bloom (Antti Timonen) keksivät juonen, jonka avulla rikastua nopeasti. Rahoittajat houkutellaan sijoittamaan valtavat summat musikaaliin, josta tuottajat sitten suunnittelevat täydellisen flopin, jota ei esitettäisi yhtä esitystä enempää. Kaksikko etsii kaikkien aikojen surkeimman näytelmäkirjailijan Franz Liebkindin (Risto Kaskilahti), palkkaa ohjaajaksi järkyttävän lahjattoman Roger DeBri’n (Santeri Kinnunen) ja varmistaa, että kaikkia muitakin tuotannossa mukana olevia yhdistää täydellinen ammattitaidottomuus ja totaalinen mauttomuus. Näin saa alkunsa musikaalikatastrofi Kevät koittaa Hitlerille ja tuottajat jäävät laskemaan rahoja ja odottamaan murska-arvosteluja. Suunnitelma on takuuvarma, mutta yleisö yllättää, ja koskaan ei näköjään voi liikaa aliarvioida kriitikoiden makua…

Pientä purnaanista rajoitetusta tanssijamäärästä, mutta se täytyy kestää. Tämän isompaa produktiota ei saada tehtyä Suomessa. Oikeastaan tuo rajoittuneisuus sopii Producers-musikaalin tarinaan, sillä siinä kerrotaan huonoimmasta huonoimman musikaalin tekemisestä. Kaikki se mitä voisi kritisoida jää kuitenkin uhkean ruotsalaisnaisen varjoon. Ulla Inga Hansen Benson Yansen Tallen Hallen Svaden Swanson (Anna-Maija Tuokko) saa aikaan useammat seisovat suosionosoitukset.
Suomenkielinen versio on onnistunut laulujen sanoituksissa. Olen kuullut laulut englanninkielisinä, joten aina välillä päässäni pyöri englantilaiset sanoitukset ja suomenkielinen laulu meni ohi. Poliisien kohdalla käytettävä mansehuumori on varmaan ihan ok versio irlantilaisista.