Pahuuden markkinointia

Luin eilen Marketing of Evil-kirjan. Sen on kirjoittanut David Kupelian, joka toimii oikeisti-kristillisen World Net Daily-sivuston toimittajana. Mm. Chuck Norris kirjoittaa samalla sivustolla politiikasta ja uskonnosta.

Marketing of Evil, David Kupelian, 2005.

Kupelian on tyrmistynyt siitä millaiseksi Yhdysvallat on muuttunut meidän elinaikana. Maallistuminen jyllää, homoseksuaalisuus on vaarallisen hyväksyttyä, abortteja tehdään kuin liukuhihnalta, valtio ja kirkko pidetään erillään, jne. Eräs vähemmän pelätty uhka on tietenkin tatuoinnit ja lävistykset. Kupelian haastatteli entistä tatuointi-friikkiä joka on kääntynyt uskoon.
Kupelian noukkii ääriesimerkin vielä roikkumisesta, eli siitä kun ihminen vetää itsensä kattoon selässä olevista reistä koukkujen avulla. Toinen esimerkki modernin kulttuurin rappiosta saadaan "bug-chasing" ihmisistä. Kyseessä ei ole ötököiden metsästys, vaan halu saada AIDS seksuaalisesta kanssakäymisestä. Lisätään keittoon vielä itsensä viiltelyä ja vapaaehtoista amputaatiota. Tällaisilla esimerkeillä rakennetaan kuva uudesta Sodoma & Gomorra-showsta. Tietenkin lukijalle nousee kylmähiki ja ehkä jopa päivällinen kurkkuun. Kupelian käyttää tilaisuutta hyväksi ja toteaa kaiken tämän olevan seurausta jumalattomuudesta.

Se onkin hänen tarjoama vastaus kaikkiin kirjassa esitettyihin ongelmiin. Jeesus Kristus auttaisia parantamaan tämän sairaan maailman. Paluu juutalais-kristillisiin arvoihin auttaisi kaikkia. Tätä apua toistetaan jokaisessa luvussa.

Kirja ei kuitenkaan ole tuskallista luettavaa minun kaltaiselle liberaalille sekulaarihumanistille. Davidin äärilaidalla oleva näkökulma ja varmuus omaan asiaa kun onnistuu luomaan ihan viihdyttävää tekstiä, kunhan asenne on kohdallaan. Tämä kirja sopii niille, jotka pystyvät katselemaan Bill O'Reillyn ohjelman alusta loppuun. Muiden täytyy välttää Marketing of Eviliä. Usein kuulinkin Billin äänen kun luin kirjaa.

Hauskuus alkaa heti silloin kun Kupelian käsittelee kirjan alussa homoseksuaaleja. Homoseksuaalit ovat onnistuneet luomaan kulttuurin, jossa heidät hyväksytään osaksi ihmiskuntaa, eikä homoseksuaalisuutta sovi enää sanoa sairaudeksi (jollainen se Kupelianin mukaan on). Tässä on onnistuttu psykologisen sodankäynnin ja nerokkaan markkinoinnin avulla. Homoseksuaalit ovat ovelasti muuttaneet termistöä heitä suosivaksi. Homosexual -> gay, jotta seksuaalisuuteen viittava "tahra" pysyy piilossa. Ja homojen kamppailua kutsutaan "oikeuksien" tavoitteluksi, aivan kuin heiltä evättäisiin jotain olennaista. Näitä asioita ovat parisuhteen muodostaminen tavalla joka takaa samat oikeudet jotka avioliitossa pitäisikin olla. GBLT-liike on toiminut tehokkaasti. Kupelian tietää mistä he ovat löytäneet aikaa ja energiaa kaikkeen kampanjointiin:

"Multitudes of activists - with almost limitless time and energy to devote to advancing their agenda, largely unencumbered by any need to change diabers, pay for dental braces, or attend their children's soccer games, as do most heterosexual married people - have succeeded in their goal of transforming society. As public relations go, it's been an unqualified success."

Ongelmaan on ratkaisu, jota joku neropatti on ehkä kerinnyt vihjaamaan Kupelianille: antakaa homoille ja lesboille adoptio-oikeus, rahallista tukea lisääntymishoitoihin, jne. Sitten kun aktivisteilla on ne samat huolet lasten kasvattamisesta, niin voitte sulloa heidät takaisin kaappiin.

Marketing of Evil käsittelee myös sitä mitä kouluissa opetetaan viattomille lapsille. Valtion kouluissa ei enää kunnioiteta Jumalaa, eikä siellä opeteta lapsia kunnon kristityiksi (lue: evankelisiksi kristityiksi kuten Kupelian). Lapsista kasvatetaan sosialisteja. Lapsille tarjotaan ehkäisyvälineitä. Lapset altistuvat seksivalistukselle. Kupelian haikailee niiden alkuperäisten koulujen perään. Niiden joissa lapset opetettiin lukemaan, jotta he osaisivat lukea Raamattua.
Kupelian suosittelee vastalääkkeeksi sitä mitä hän ja vaimo ovat tehneet omille lapsille: kotikoulutusta. Näin vanhemmat voivat välttää "ateistinen koulujärjestelmän" ja varmistaa, että heidän lapsensa saavat oppia sellaiselta ihmiseltä joka oikeasti rakastaa heitä. Tai kuten hänen vaimo sanoi:

"I am these children's mother. Who has a better right to teach them than I?"

Kun vertaan sitä maailmaa jota Kupelian kauhistelee siihen millainen Amerikka oli vuosikymmeniä sitten, totean maailman muuttuneen paremmaksi paikaksi. Yhdysvallat on kehittynyt parempaan suuntaa, tai rappeutunut huonompaan, riipuen siitä kuka katsoo ketä.