2.4.09

Kristillinen kasvatus uhattuna

Ilkka-lehden mielipiteissä ollaan porukalla vaatimassa kristillisten arvojen puolustamista. Joukko haluaa esittää vastaiskun ateistien propagandalle.

Ateistit ovat sanomassa, että lapsille pakkosyötetään uskontoa. Sen sijaan olisi parempi antaa neutraalia opetusta, kunnes lapsi osaa päättää mitä suuntausta lähtee palvomaan. Ateistit sanovat, että uskonto tappaa talossa ja puutarhassa.
Sanoisin että ryhmän esittävät tulkinnat ateisteista ovat hieman liioiteltuja. Oma vaatimaton kantani on, että kaikki uskonnot eivät ole haitallisia. Huomaamme helposti vain ne ääritapaukset, joissa lapsia tapetaan/murhataan vanhemman vakaumuksen takia. Tai naisia alistetaan pyhän tekstin auktoriteetilla. Tai toisten oikeuksia onnelliseen elämään ollaan rajoittamassa vetoamalla omaan uskonnolliseen vakaumukseen.

Tosiasiat eivät tue ateistien väitteitä. Uskonto on kiistattomasti yleismaailmallinen ilmiö. Ihminen on uskonnollinen olento, joka kysyy elämän alkuperää, tarkoitusta ja päämäärää.


Tämä on totta. Yllätinkö? Uskonnollisuus on sisäänrakennettu ihmisen aivoihin. Ihmisten aivot tuottavat uskontoa samalla tiheydellä kuin kieltä ja musiikkia. Lapset voivat kehittää uskonnollisia ajatuksia ilman, että vanhemmat niitä tuputtaisivat.

The ability to conceive of gods, however, is not sufficient to give rise to religion. The mind has another essential attribute: an overdeveloped sense of cause and effect which primes us to see purpose and design everywhere, even where there is none. "You see bushes rustle, you assume there's somebody or something there," Bloom says.

This over-attribution of cause and effect probably evolved for survival. If there are predators around, it is no good spotting them 9 times out of 10. Running away when you don't have to is a small price to pay for avoiding danger when the threat is real.

Again, experiments on young children reveal this default state of the mind. Children as young as three readily attribute design and purpose to inanimate objects. When Deborah Kelemen of the University of Arizona in Tucson asked 7 and 8-year-old children questions about inanimate objects and animals, she found that most believed they were created for a specific purpose. Pointy rocks are there for animals to scratch themselves on. Birds exist "to make nice music", while rivers exist so boats have something to float on. "It was extraordinary to hear children saying that things like mountains and clouds were 'for' a purpose and appearing highly resistant to any counter-suggestion," says Kelemen.

In similar experiments, Olivera Petrovich of the University of Oxford asked pre-school children about the origins of natural things such as plants and animals. She found they were seven times as likely to answer that they were made by god than made by people.


Tuo kyky nähdä tarkoituksellisuutta siellä missä sitä ei ole ei haihdu iän myötä.

Sitten on arvokasvatuksen vuoro:

Arvovapaata kasvatusta ei ole. Jokainen välittää lapselleen jotkin arvot ja uskomukset - ellei kristillistä uskoa ja elämäntapaa, niin jotakin muuta. Ajatus, että antaisimme lapsen kasvaa ilman elämänkatsomuksellista kasvatusta, jotta hän sitten aikuisena puolueettomasti voisi valita, mihin uskoo, on yhtä mahdoton kuin se, ettei lapselle opetettaisi mitään kieltä, jotta hän saisi aikuisena valita, mitä kieltä hän tahtoo puhua.


Kuka on kieltämässä, etteivät vanhemmat saa opettaa lapsilleen kristillisiä arvoja? Ateistit ovat vaatimassa kouluihin neutraalimpaa kasvatusta. Suomessa kun on uskonnottomia perheitä. Määrä lisääntyy vuosittain. Ja jotkut lapset voivat harvinaisissa tapauksissa olla valmiiksi uskonnottomia myös ajatusmaailmaltaan. Minä olin sellainen lapsi.
Suomessa on useamman eri uskonnon perheitä. Tietenkin voisimme antaa jokaiselle oppilaalle juuri hänen omaa uskonnollista kasvatusta uskonnontunneilla. Elämän realiteetit puhuvat kuitenkn vastaan. Kouluilla ei ole resursseja järjestää montaa eri uskonnollista ainetta. Helppo ja toimiva tapa olisi antaa kaikille sopivaa opetusta. Jos uskonnollinen kasvatus on tärkeää vanhemmilla ja seurakunnille, niin senhän voi järjestää seurakunnan tiloissa. Jos kouluissa ei enää opetettaisi uskontoa (kirkot hoitaisivat sen), niin tilalle voisi aivan hyvin laittaa filosofian alkeita.

Yksinkertainen ratkaisu olisi tietenkin antaa kirkkojen/synagogien/temppeleiden hoitaa lasten uskonnollinen kasvatus.

Ateistisen propagandan ei pidä antaa viedä meiltä oikeutta kristillisen uskoon ja sen harjoittamiseen.


Hetkinen. Minä en ainakaan ole vaatimassa kristittyjä keskitysleireihin ja kirkkojen purkamista. En ole tutustunut Vapaa-ajattelijoiden manifesteihin, mutta olen melko varma ettei sielläkään olla vaatimassa sellaista. Onko tässä kyse siitä, että jos kristityt eivät saa antaa oppejaan kaikille, niin se on kristittyjen oikeuksien rajoittamista?

On olemassa merkkejä siitä, että kristillinen kasvatus on heikkenemässä. Kirkon uusimman nelivuotiskertomuksen huolestuttavimmat luvut kertoivat kotien kristillisen kasvatuksen ja seurakuntien lapsi- ja nuorisotyön alamäestä. Nyt tarvitaan kansanliikettä kristillisen kasvatuksen puolesta.


Vau. En tiennyt, että ateistit ovat onnistuneet sekaantumaan kristillisten kotien kasvatukseen ja lapsi- & nuorisotyön heikentämiseen. Ateistit ovat taitavaa porukkaa.

Haastamme kaikki kristityt toimimaan kotien kristillisen kasvatuksen, päiväkodin ja koulun uskontokasvatuksen sekä kirkon lapsi- ja nuorisotyön hyväksi. Ehdotamme, että kirkko päättää ottaa työn lasten, varhaisnuorten ja nuorten parissa tärkeimmäksi painopistealueekseen. Kotona opittu iltarukous ja seurakunnassa kuultu Jumalan sana ovat elämän tärkeimmät eväät ja vahvimmat lääkkeet ateismia vastaan.


Olen melko samaa mieltä ryhmän kanssa. Kotona annettu kristillinen kasvatus ovat vahvin lääke ateismia vastaan. Joten pidetään se siellä ja annetaan kouluissa kaikille sopivaa kasvatusta.

Rauhaa ja ei-seksuaalista rakkautta!

Kiitos Antti R:lle vinkistä.

3 comments:

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen said...

Tässä osutaan minusta ytimeen. Käsittääkseni ateistit kampanjoivat eri syystä, kuin mitä uskovaiset kokevat.

Ehkä tässä on syynä väärä strategia. Kun ateisti muistuttaa että uskonnon nimissä on tehty pahaa, hän sanoo että uskonto ei välttämättä aina ole hyvä asia tai moraalin lähde. Uskovainen luonnollisesti kokee herjana.

Ateisti ei halua kieltää uskontoa, vaan se haluaa uskonnon yhteiskunnallisen näkyvyyden ja erikoisaseman pois. Ja tämä erikoisasema on selviö. Se kuuluisa suvivirsi on kristillinen. Monta ateistista tai islamistista laulua kevätjuhlassa lauletaan? Ai, perinne? Miksi ei aloiteta uutta? Joskus perinteetkin on olleet uusia!

Jumalanpilkkalaki on yhä voimassa. Kouluissa on aamuhartauksia. Millos vapaa -ajattelijat käy? Koskas heidän tarvitsee muistuttaa aamunavauksen pitäjille, että "älä käännytä vaan pyri tuomaan kiva harras tunnelma" - mitä uskovaiset ovat minulle maininneet. Tarvetta muistutukseen ei ole, koska vapareilla ei ole samanlaista näkyvyyttä.

Ja uskallan sanoa että jos vaparipäivä otettaisiin uskispäivän lisäksi, moni sävähtäisi. Että "ei lapsille arvoja".

Pohjimmiltaan kysymys ei ole siitä, mitä ateistit haluavat opettaa muiden lapsille. Kysymys on siitä, kenellä on lupa tunkea arvojaan lapsille. Syykin on selvä. Lapsia on aikuisia helpompi käännyttää. Lyhyempi assimilaatiotausta, ja tietoa sekä kokemusta asioista on vähemmän, joten valheentunnistuskin on aikuista heikommalla tasolla.

Kysymys on siitä "kenen arvot". Minusta arvot toki tulevat jostain. Mutta se ei tarkoita että mitä vain arvoja tulisi syöttää. Kun tyyppi sanoo "jos ei kristillisiä niin sitten muita" hän vihjaa että kristinuskolla olisi erikoisasema. Miksi se olisi se valinta ennen humanismia? Miksi se olisi valinta ennen ateismia?

Niin epämuodikasta kuin tämä onkin, mielestäni koulun tehtävä ei ole opettaa maailmankuvaa. Sen päin vastoin pitäisi pyrkiä siihen paljon puhuttuun valtarakenteiden poistoon opetuksessa. Tällöin lapset saavat arvonsa muualta.

Okei, ei ne sitä nykyäänkään koulusta saa. Eikä aina vanhemmiltaankaan. Telkkari opettaa.

Anonymous said...

Vanhemmillakin on oltava velvollisuus kertoa lapsilleen, että eri ihmisten arvomaailmoissa voi olla kevyitä eroja ja ettei mielensä muuttamisessa (kasvatuksenkaan arvoista) ole mitään pahaa.

Lapsia kun ei saa ajatella vanhempiensa henkilökohtaisena omaisuutena.

Anonymous said...

Sama kirjoitus oli muuten eilisessä Rauhan Tervehdyksessä.
http://www.rauhantervehdys.fi/liitteet/rauhantervehdys-etusivu-1.pdf

Sivu 4. Huolestuttavaa juttua myös sivulla 13.