24.5.09

Angels and Demons and Catholics, oh my

Sain kouriini Fides-lehden, joka on Suomen Katolinen hiippakuntalehti. Siellä on pieni artikkeli Dan Brownin fiktioon perustuvasta leffasta. Da Vinci-koodi oli katolisen kirkon kannalta huono juttu, sillä aivan liian moni ihminen otti sen totena. Katoliset joutuivat selittämään miksi kirjassa olevat "totuudet" eivät olekaan faktaa. Siinä missä Da Vinci-koodi oli Jeesuksen sukupuuhun keskittyvä, niin Enkelit ja Demonit on suoraan katolisen kirkon kimpussa. Siksi Anu Hamann on kirjoittanut alkutaipaleeksi viisi selvintä esimerkkiä Dan Brownin fiktiosta.

Siinä missä Brown sanoo katolisen kirkon murhanneen Kopernikuksen, niin oikeasti hän kuoli sairauskohtaukseen vuoteessaan ihan kypsällä iällä.

Brownin fysiikassa antimateria on paras energialähde, joka vapauttaa energiaa 100%:n tehokkuudella. CERN tutkimuskeskuksen asiantuntijat saivat niin monta kyselyä asiasta, että he joutuivat laittamaan tietoiskun sivuilleen. He vakuuttavat, että Brownin fysiikka on enimmäkseen fiktiota.

The inefficiency of antimatter production is enormous: you get only a tenth of a billion (10-10) of the invested energy back. If we could assemble all the antimatter we've ever made at CERN and annihilate it with matter, we would have enough energy to light a single electric light bulb for a few minutes.


Brownin historiantuntemuksen mukaan Winston Churchill oli katolinen. Hän oli kuitenkin anglikaani, joka ei suuremmin ollut uskossa.

Enkelit ja Demonit-kirjassa väitetään, että paavi Urbanus VII määräsi Pyhän Teresan hurmio-patsaan siirtämien syrjäisempään paikkaan. Se oli liian seksuaalinen patsas.
Oikeasti patsaan tilasi kardinaali Cornaro juuri siihen kappeliin jossa se on nykyäänkin. Lisäksi patsas valmistui vasta paavi Urbanuksen kuoleman jälkeen.

Brown kirjoittaa, että Bernini ja Galileo Galilei olivat Illuminatin jäsneniä. Kummatkin olivat jo kauan kuolleita kun Illuminati perustettiin vuonna 1776.

En ole vieläkään lukenut näitä Dan Brownin kirjoja. Houkutus ei ole kovin suuri. Niistä ei opi historiaa. Ehkä ne ovat viihdyttäviä, mutta otan fiktioni reippaasti fantastisena fiktiona scifin ja fantasian muodossa. Muuten keskityn populaaritiedejulkaisuihin.

4 comments:

Hreathemus said...

Luin aikanaan Da Vinci -koodin sen hypetyksen jälkimainigeissa ja myöhemmin vielä tämän Enkelit ja demonit. Ei Briwn tosiaan mikään romaanien Don Rosa ole, vaan ne on nimenomaan viihdettä jonka tarjoilemat tiede- ja historiatietoiskut voi ottaa todesta vain jos löytää varsinaisen alan teoksesta saman tiedonmurusen. Tosin siinä Brown on oikeassa, että Viimeisen ehtoollisen Johannes on aika feminiininen ja on se puukkokäsikin vähän omituinen.

Kyllä niitä lukea voi jo ihan populaarikirjallisuuden ajan tasalla pysyäkseen. Ihan jouhevasti ne juonet etenee, vaikka toki siellä on niitä pakollisia ja pitkästyttäviä "nainen pulassa, ritari pelastaa, ja sen jälkeen seksiä" -kohtauksia. Mutta tietääpä ainakin mistä kaikki muut puhuvat. Samaa kategoriaa Twilight/Houkutuksen kanssa, tosin sitä en ole vielä pystynyt lukemaan, heikottaa pelkkä ajatuskin.

Mette said...

Lisäksi Brown on hemmetin huono viihdekirjailija. Homma menee tasaisesti kuin juna - tapahtuma, paljon keskustelua, tapahtuma, paljon keskustelua. Aina, kun sankari joutuu pulaan, tapahtuu jokin hämmästyttävä yhteensattuma niin että hänellä ei edes ole vaikeaa (paitsi hänen yrittäessään olla haukottelematta niiden esitelmien aikana).

Silloin, kun Da Vinci -teemasta keskusteltiin palstoilla, muistutin koko ajan, että hömppätiedejännityksen alalla paljon parempi kirja oli se, jossa Hitlerin pää oli otettu talteen ja sille kasvatettiin uutta ruumista. Valitettavasti olen unohtanut kirjailijan nimen, mutta kirjassa ainakin tapahtui ja kovasti.

Paholaisen Asianajaja said...

Minäkin olen lukenut tuon Hitler-pää kirjan, mutta en muista nimeä. Olisiko kirjailija ollut Ludlum?

Juhani said...

koti.phnet.fi/petripaavola/DaVincikoodinsanoma.html

Aika mielenkiintoinen tutkimus Da Vinci koodista!