1.8.10

Ateistien avioliitto

Verkkouutisissa Jyrki Katainen muistuttaa Suomen kansaa siitä kenelle avioliitto kuuluu. Se tuli melkoisena yllätyksenä minun kaltaiselle uskonnottomalla ateistille. Sukupuolineutraalin avioliiton kummitellessa horisontissa ovat poliitikot ahkerasti puolustamassa yhteiskunnan perusteita.


En edes hirveän mielelläni käyttäisi koko avioliitto-sanaa. Avioliitto on puhtaasti kirkollinen asia. Kirkon antamasta siunauksesta parisuhteelle käytetään nimitystä avioliitto, Jyrki Katainen määrittelee.


Jyrki Katainen on kertaheitolla poistamassa avioliittoa ateisteilta. Jos avioliitto on "puhtaasti kirkollinen asia", niin miksi meidän ateistien avioliittoja kutsutaan? Ehkä laillistettu parisuhde? Hedonististen ateistien suhteet ovat varmaankin laillistettuja parittelusuhteita.

Sekaannus on yleistä. Perussuomalaisten Timo Soini oli aivan sekaisin sukupuolineutraalin avioliittolain edessä, kun hän totesi ettei kukaan normaali ihmisen ymmärrä mitä se tarkoittaa. Kyllä normaalit ihmiset osaavat tulkita sivistyssanoja oikein, joten ehkä ymmärtämisongelma rajoittui vain Soinin pääkopan sisään.

Loput Verkkouutisille antamasta haastattelusta on ihan oolrait kamaa Kataiselta. Hän toteaa aivan oikein, että on kirkon oma asia minkälaisia parittelusuhteita se haluaa siunailla kirkoissa. Poliitikot ovat aivan turhaan kommentoineet sitä minkälaisia seremonioita kirkoissa saa tai ei saa pitää. Kirkon seremoniamestarit päättävät sellaiset asiat.


Kun on tullut palautetta, jossa kansanedustaja sanoo, ettei hän voi hyväksyä että kokoomus ajaa sitä, että kirkossa pappi vihkii samaa sukupuolta olevan pariskunnan - niin sehän ei edes meille kuulu. Se on puhtaasti kirkon sisäinen asia. Eikä sellaista olla edes ajamassa!


Aivan! En kuulu kirkkoon, mutta olen täysin valmis puolustamaan kirkkojen oikeutta syrjiä, siis puolustaa perinteisiä arvoja. Kunhan muistetaan, että siviilivihkiminen ja kirkkovihkiminen tuottavat avioliiton. Eikä vain kirkkovihkiminen. Kataisella taisi vain tulla pieni ajatusvirhe kesken haastattelun.

Myös katolinen hiippakuntalehti Fides murehtii kirkkojen uhkaamisesta sukupuolineutraaliuudella. Päätoimittaja Marko Tervaportti kirjoittaa siitä kuinka uskonnon merkitys vähenee Euroopassa.


Puhuttiinpa sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa uudelleen käsittelyyn otetusta krusifiksikysymyksestä tai Sveitsissä äänestetyssä minareettien rakentamiskiellosta, Ranskan hiljattaisesta päätöksestä kieltää kasvot peittävien huntujen käyttö, sukupuolineutraaliksi muutettavasta avioliittolaista tai monesta muusta vastaavasta kysymyksestä, joissa uskonnon liikkumavapautta rajoitetaan, on todettava, että kyse ei enää ole harvinaisista yksittäisistä tapauksista, vaan paljon säännöllisemmästä ja harkitummasta asiakokonaisuudesta. Vaikuttaa siltä, että uskonnon elintila kapenee, samalla kun sekulaari valtio luo täysin uusia käsitteitä vanhojen tilalle tai ainakin käyttää vanhoja käsitteitä aivan uudella tavalla (esim. "uskonnonvapaus", "perhe", "avioliitto"). Tällaisesta kehityksestä ei voi olla erityisen tyytyväinen.


Käsitteet ovat muuttuneet jatkuvasti, jopa katolisen kirkon sisällä. Ennen orjuus oli hyväksyttävää (kunhan kristitty ei ollut juutalaisen omistuksessa). Juutalainen ei saanut mennä naimisiin katolisen kanssa. Nykyään saa, kunhan kysymystä pohditaan vähintään 6 kk. Ei se ole mitenkään uusi asia, mutta nykyisen sukupolven kohdalla kauhistellaan tietenkin nykyisiä asioita. Katolinen kirkko on harmissaan siitä, että heidän käyttämät määritelmät eivät kelpaa toisille. Aivan ymmärrettävää, mutta Suomessa sentään saadaan äänestää ja päättää valtion asioista ilman paavin määräyksiä.

Tervaportin huolestuminen "uskonnon liikkumavapauden rajoittamisesta" on toki outoa. Suomen eduskunta ei pääse määrämään mitä katoliset papit puhuvat kirkoissa. Jos Suomen avioliittolaki muutetaan sukupuolineutraaliksi (vielä mukana, Soini?), niin miten katolisen kirkon täytyisi muuttua? Mitä se ei saisi enää tehdä? Eivätkö katoliset kirkot saisi enää vihkiä miestä ja naista? Miten rajoitus ilmenisi?

Katolisten kannattaa kuitenkin muistaa, että kirkkojen riveissä on lesboja ja homoja, jotka määrittelevät itsensä kristityiksi. Myös Suomen evlut. kirkko sisältää ei-heteroja, jotka ottavat Jeesuksen sydämeensä. Olen tavannut nuoren naispapin, joka on vakituisessa parisuhteessa naisen kanssa. Erittäin älykäs ja mukava henkilö, joka haluaa auttaa kanssaihmisiä heidän murheissaan. Nämä ei-heterot haluavat kirkolta jotain muuta kuin vuosikausia kestäviä pohdintoja siitä pitäisikö asialle tehdä jotain vain ei. Jäsenmäärät ovat laskussa. Adapt or perish.

Tähän väliin kasku. Katolinen messu on aikalailla samanlaista menoa kuin seksi. Paljon polvistumista ja laitetaan kamaa suuhun. Minä en kuitenkaan kestä yhtä pitkään kuin messu.

Hahah. No niin.

Tosiasia kuitenkin on, että tapakristityt pysyvät kirkossa enimmäkseen rituaalien puitteiden takia. On hienompaa mennä naimisiin kirkossa kuin konttorimaisessa maistraatissa. Kirkossa on stylet käytävät, mahtavat katot ja kauniit seinät. Maistraatissa on valkoiset maalit, ruskea toimistopöytä ja ehkä fiinimmeissä paikoissa jopa ryijy seinällä. Ymmärrän täysin niitä koulukavereitani, jotka sanoivat olevansa kirkossa vain kirkkohäiden takia. Ja nyt ovatkin eronneet kirkosta. Itse menin ensimmäisen kerran naimisiin Toijalan maistraatissa. Kolkon toimiston koristeena taisi sentään olla metallinen kynttelikkö. Tämän takia seremoniat hoidetaankin erikseen juhlapaikoilla, mutta sinnehän ei maistraatista keritä täällä maaseudulla.

Noin puolet hääpareista valitsee avioliittojen virallistamiset jossain muualla kuin kirkoissa. Trendi on ollut selkeä viime vuosikymmenen ajan. Yhä useampi elää uskonnotonta elämää. Tietenkin kirkoissa annetaan vielä siunaus puoliksi uskonnollisille pareille, joten sukulaiset saavat tarvittaessa ne kauniit kirkkohäät.

Maistraatit hoitavat hääseremonioita vaihtelevalla palvelulla. Joillakin paikkakunnilla tullaan juhlapaikalle. Toisilla pysytään toimistoissa ja seremoniat pidetään vain perjantaisin. Siksi ProSeremonioilla (suosittelen lämpimästi) on kalenterit täynnä ja juhlapuhujista pulaa. Kertamaksu tulee halvemmaksi kuin jatkuva kirkollisverojen maksaminen.

Taitavat poliitikot osasivat kääntää sukupuolineutraalin avioliittolain pohdinnan kirkon ahdisteluksi. Bjarne Kallis valitteli, että uuden lain myötä kirkon joutuisivat todennäköisesti luopumaan vihkimisoikeudesta. Piispa Huovinen oli samoilla linjoilla. Kun kirkko ei enää olisi laillinen vihkijä, ei sillä olisi paineita vihkiä luonnottomia ja saastaisia pareja.

Saksa ja Ranska ovat pärjännyt ihan hyvin systeemillä, jossa maistraatissa hoidetaan lailliset rituaalit. Kirkoissa annetaan tarpeen mukaan papin aamenet ja uskonnolliseet siunaukset. Euroopan kristityt ovat järjestäneet uskonnolliset hääjuhlat, vaikka allekirjoituksia raapustetaan maistraateissa. Prosessi toimii.

Minulla on edessä uudet häät. 2011 kesällä menen naimisiin toisen kerran. Taas nimet papereihin maistraatissa ja juhlapuhuja tilataan juhlapaikalle. Sulhanen on komia ja morsian tajuttoman kaunis. Sitten hyvää ruokaa ja herkullista kakkua. Häämatka kohdistuu Japaniin.

Häitä odotellessa seuraan miten ajatus sukupuolineutraalista avioliitosta korruptoi yhteiskuntaamme.

6 comments:

juupa... said...

Hienoa tekstiä taas kerran.

Ja onnea tulevalle avioliitolle

Anonymous said...

Kirkon ja kristittyjen ongelma on se, että he uskovat keksineensä ajatuksen avioliitosta. Kuitenkin jonkinlainen avioliitto-käsite on ollut olemassa jo antiikin Roomassa, sekä eri että samaa sukupuolta olevien välisiä avioliittoja ja kahden kyseisen aikakauden keisarin tiedetään menneen naimisiin miehen kanssa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Same-sex_Marriage#History

Erään yliopistotutkijan mukaan taas Euroopasta löytyy todisteita ainakin 600 vuoden takaisista homojen välisistä avioliitoista.

www.msnbc.msn.com/id/20464004/

makislav said...

Hyvä huomio avioliitto-termin poissulkevasta käytöstä: Kataisen määrittelyn mukaan se ei näyttäisi koskevan muita kuin uskovaisia ja kirkon piirissä olevia. Samoilla linjoilla myös Anonyymin kanssa.

Ongelmallista uskonnollisessa avioliitossa on myös sen seksuaalisuutta kontrolloiva vaikutus. Kanssakäydessään ihmiset tulevat väistämättä harrastamaan seksiä. Kun tämä tarve sallitaan vain avioliiton piirissä, täytyy vihittävän parin olla uskonnollisen yhteisön johtajan (papin, imaamin, rabin tmv.) edessä, joka antaa hyväksyntänsä oikeanlaiselle liitolle.

Tämä on varmasti tehokas keino sosiaalistaa seuraava sukupolvi yhteisön normistoon, käyttämällä vitaalisen tärkeää lisääntymisviettiä hyväkseen: Jos (tai kun ihmisen täytyy) päästä harrastamaan seksiä, tulee tämän myös hyväksyä yhteisön ylimpien, uskonnollisten auktoriteettien normittama elämäntapa, jolle avioliitto painaa vahvan sinetin.

Virve said...

Itse avioiduin vuosi sitten Vantaan maistraatissa. Seremonia ja juhlatila olivat yksinkertaisia, mutta juhlavia ja seesteisiä. Ei kännisiä sukulaisia, ei pakollisia rituaaleja, musiikin sai valita itse, sormuksetkin vaihdettiin. Paikalla vain me ja todistajat. Se oli hieno päivä vain meitä varten, ei vastentahtoinen spektaakkeli tapakristillisille sukulaisille. Juhlat (lue: jumalaton bakkanaali) ystäville pidettiin sitten erikseen. Ja kyllä minä tätä avioliitoksi kutsun, onhan siitä paperillakin valtion antama Virallinen Todistus (TM).

Anonymous said...

Sanan säilää osaat kyllä käyttää. Kiitos nauruista!

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen said...

Rituaali ja juridiikka menee sekaisin helposti. Itse muistan lapsena kun luokalla oli yksi jonka vanhemmat oli uskonnottomia. Kuultiin että ei ollut kastettu. Tästä päättelimme että tuolla ei ollut oikeasti nimeä, eli että voitaisiin sanoa miksi vaan.

Juridisesti nimi on tietenkin annettu ja yhtä pätevä kuin vaikkapa minun nimi.

Avioliitossakin tuntuu menevän samaan tapaan juridiikka ja rituali sekaisin. Moni pitää avioliittoa jotenkin "kirkollisena oikeutena". Juridisesti uskonnoton saa samat oikeudet.

Kun tätä eroa ei tajuta, homoseksuaalien avioliitto -oikeuksia ruvetaan rajoittamaan uskonnollisin syin. Minusta kirkko ja uskovaiset voisi kieltää rituaalin homoseksuaaleilta. Mutta se juridinen avioliitto on eri juttu ; Kuitenkin etenkin homojen avioliittoa vastustavat pitävät naimisiinmenoa rituaalina. Ehkä/Luultavasti he eivät ole koskaan miettineet lakiasioiden vaikutusta elämässään. Avioliittoasia muuttaa yhteiskunnan antamia oikeuksia ; Ero on konkreettinen. JOku rituaalihömpötys riisinheittämisineen on minusta melko epäkiinnostava - suorastaan arvoton tai merkityksetön seikka - jos sen pistää käytännön viereen.

Moniko oikeasti menee naimisiin vain saadakseen prinsessahäät? Luulen että rituaalin ihannointi jää enempi niille 10 -vuotiaille tytöille.