Katsaus kirjapinoon

Suomen ev.lut. kirkko pohtii miten suhtautua mahdollisesti joskus luotavaan sukupuolineutraaliin avioliittolakiin. Jos sellainen joskus hyväksytään eduskunnassa, niin kirkon täytyy ottaa selkeä kanta vihkioikeuden pitämisestä. Saisivatko papit suorittaa kirkollisen vihkimisen ei-heteroille pareille? Tämän mahdollisen teologisen kiistan takia jotkut ovat ehdottaneet vihkioikeudesta luopumista. Silloin kirkoissa vain siunattaisiin aviopareja. Menettely ei kuitenkaan olisi mullistava muutos kirkoissa, vaan paluu alkukirkon aikoihin.

Ensimmäisen tuhannen vuoden aikana kristityt suhtautuivat avioliittoon pienemmällä innolla kuin nykyään. Isä Raimo Sissinen on kirjoittanut hyvän yhteenvedon avioliiton uskonnollisesta merkityksestä kauan kauan sitten Euroopassa.

Kirkkoisien aikakauden avioliitot olivat tietenkin perua edeltäviltä kulttuureilta. Satojen vuosien ajan kirkoissa siunattiin kristilliset parit häiden aattona. Hääpäivänä aviopari vihittiin perinteisella tavalla pakanoiden kera. Euroopassa oli monenlaista avioliittoa joista valita, jopa jalkavaimot hyväksyttiin (olihan se parempaa kuin huorissa ravaaminen). Morsiamenryöstöstä modernia avioliittoa muistuttaviin liittoihin. Roomalaisilla oli kaikki tarpeellinen avioehdoista avioeroihin. Kristilliset teologit määrittelivät avioliiton merkitystä enimmäkseen roomalaisen keisarikunnan lakien leijaillessa taustalla.

Vasta 1100-luvulla avioliiton ja rakkauden välistä yhteyttä alettiin katsoa jollain muulla kuin närkästyksellä. Sitä ennen ei ollut soveliasta yhdistää intohimoista rakkautta lailliseen aviopuolisoon, ellei se sitten lähtenyt roihuamaan aviovuosien kertyessä.

Samoin itse häät olivat kovin erilaisia silloin wanhaan hyvään aikaan. Seremoniat hoidettiin temppelissä tai kotona. Juhlimista, ruokaa ja musiikkia. Sitten koko toimituksen kruunaus hääyönä, kun tuore aviopari vihdoinkin harrastaa makuumamboa. Häävuoteessa peuhaava aviopari sai kunnian kuunnella sukulaisten laulua viereisestä huoneesta tai talon ulkopuolelta. Vieraat lauloivat hymniä nimeltään Hymen.


Same-Sex Unions in Premodern Europe, kirjoittanut John Boswell, on erittäin opettavaista lukemista. Sieltä löytyy noiden avioliittojen monimuotoinen historia, eikä pelkästään heterojen välillä. Tästä opuksesta riittää blogattavaa pariin otteeseen, kun tutustun tarkemmin miesparien ja naisparien liittojen historiaan.

Toinen pölyinen kirja (oikein vanhan kirjaston tuoksulla varustettuna) posteljoonin laukussa oli Early Latin theology;: Selections from Tertullian, Cyprian, Ambrose, and Jerome. Tämä kevyt lukuelämys sisältää historiallisesti merkittäviä kirjoituksia kristinuskon kirkkoisiltä. Minua kiinnosti eniten Tertullianuksen kirjeet kerettiläisten kohtelusta ja harhaoppien kumoamisesta. Enimmäkseen väittelyä tulee välttää. Totuuden - eli hänen omaavan kristinuskon - omaavat uskovaiset saisivat korjata yhden väärinkäsityksen kerettiläisen puheissa. Sitten väittely tulee jättää. Väittelystä ei ole mitään hyötyä, ja kaiken lisäksi kerettiläinen voi tartuttaa heresiaa yleisöön.

"Besides, arguments about Scripture achieve nothing but stomach-ache or a headache"

Tertullian, De praescriptione hereticorum.

Kolmas kirja kenossa on Voodoo Histories: How conspiracy Theory Has Shaped Modern History.

En voi kommentoida kirjan sisältöä.

Neljäs lisäys kirjahyllyyn on Predictably Irrational - The Hidden Forces that Shape Our Decisions, kirjoittanut Dan Ariely. Kirja lupaa muuttaa lukijan elämän selkeämpään ja taloudellisempaan suuntaan. Ennakko-olettamuksien ja tunteet määräävät niin paljon tekemiämme päätöksiä ettemme edes huomaa miten ne toimivat ajatuksien taustalla. Toivottavasti lukemisen arvoinen elämys.

Viimeisenä ja kaikkein vähäisimpänä Gummeruksen julkaisema Kiehtova Kiina. Tietokirjamaisesti esitellyt infopläjäykset Kiinan rikkaasta kulttuurista ja jopa sen taikauskoista on varusteltu laadukkailla valokuvilla. Alelaarista tehty hieno löytö.

Viikon päästä alkaa viikon pituinen loma. Sen aikana saan luettua ehkä pari kirjaa kannesta kanteen. Toijalan keskuskatua remontoidaan rajuilla otteilla. Siitä seuraa satunnaisten kulkijoiden katoaminen kaikkien keskustan liikkeiden asiakaskunnasta. Josta seuraa tavallista hiljaisempia työpäiviä, mikä tarkoittaa rauhallisia lukuhetkiä työaikana. Paitsi jos pomo lukee tätä bloggausta. Siinä tapauksessa minä tietenkin jätän kirjat kotiin...