Hoxsey ja syöpälääke

Olipa kerran mies, joka omisti hevosen. Hevoselle kehittyi kasvain jalkaan. Mies päästi hevosen uudelle niitylle. Hieman yllättäen kasvain katosi muutamassa kuukaudessa, ja hevonen parantui. Mies alkoi tutkia asiaa. Niityllä kasvoi paljon erilaisia kukkia ja yrttejä. Joku niistä oli ehkä parantanut kasvaimen. Mies keräsi kaikkia kasveja niityltä ja alkoi etsiä tätä lääkettä. Kuulemma hän onnistui hommassa. Hän oli onnistunut löytämään syöpälääkkeen. Hän antoi kuollessaan reseptin pojalleen. Ja kun tämä poika kuoli syöpään vuonna 1919 (hups), niin kolmas sukupolvi peri salaisuuden.

Harry Hoxsey oli tämä kolmas polvi. Harry alkoi markkinoida ihmelääkettä, vaikka sisaruksen vaativat osingolle tuotoista ja omistusoikeudesta. Pian Hoxseyllä oli kasassa useita suosiollisia potilaskertomuksia. Hänen tarjoamansa vaihtoehtohoito sai suosiota. Valitettavasti oikeudenkäynnit alkoivat, kun lääketieteestä jotain tietävät, huomasivat mitä Hoxsey teki. AMA (American Medical Association) meni väittämään, että Hoxsey on huijari. Ongelmana oli se, että hän ei kyennyt esittämään todisteita parantumisista, vaan ainoastaan kertomuksia onnistuneista hoidoista. Hoxsey pani hanttiin sanomalla, että korruptoitunut lääketeollisuus pelkäsi hänen syöpähoitoaan. Isot ja ahneet firmat halusivat pitää kiinni monopolistaan.

Vastustuksesta huolimatta Hoxseyllä oli 50-luvulla useita klinikoita ja hoiti tuhansia potilaita vuodessa. Hänellä oli kaksi lääkettä: polttava voide levitettiin ulkoisesti kasvainten kohdalle, tai sitten juotiin nestemäinen lääke. Hoxsey tienasi omaisuuden ja hankki kontakteja hieman outoihin piireihin. Mm. äärioikeiston UFO-hihhuli evankelista G. B. Winrod ja rokotuksia vastustava American Rally olivat hyvää pataa hänen kanssaan.
Näistä liittolaisista huolimatta Hoxsey joutui vaikeuksiin USA:ssa. 1957 oikeus määräsi, että hänen hoitojensa turhuudesta varoittavia julisteita pitäisi levittää. Viimeinen klinikka suljettiin 1960, mutta operaatio muutti vain toiseen maahan, Meksikoon. Nimeksi tuli Bio Medical Center. Vuonna 2000 suljettiin pariksi viikoksi, mutta on taas rahastamassa viattomia uhreja.

Hoxsey itse jäi Yhdysvaltoihin, ja yritti rikastua öljyllä. Kohtalo osoitti omaavansa kieron huumorintajun, sillä vuonna 1967 Hoxsey sairastui eturauhassyöpään. Hän mastoi omaa lääkettään. Se ei toiminut. Mahtoi harmittaa. Hän ei uskaltanut mennä leikkaukseen, sillä lääketeollisuus olisi kuitenkin tappanut hänet leikkauspöydälle. Hoxsey eli viimeiset seitsemän vuotta invalidina, yksin ja unohdettuna. Hän kuoli 1974, eikä paikallisessa sanomalehdessä ollut edes muistosanoja.

70-luvulla tuota mysteeristä syöpälääkettä tutkittiin tarkemmin. Selvisi, että jotkut sen aineksista todellakin omaavat syöpää hillitseviä ominaisuuksia. Tosin samalla ei selvinnyt miksi Hoxseyn hoitoon kuuluvat ruokailusäännöt (ei sianlihaa, etikkaa tai tomaatteja) olisivat olleet tärkeitä hoidon kannalta.