Sodan epävarmuus

Vuoden 1942 lopulla Guadalcanalin saaristossa amerikkalaiset ja japanilaiset sotalaivat ottivat yhteen moneen kertaan. Kerron nyt eräästä taistelusta, joka osoittaa ettei mikään ole varmaa. Suurimmat mittelöt olivat takanapäin, ja vuoden 1943 tammikuussa japanilaiset olivat kokeneet ratkaisevia tappioita. He aloittivat Guadalcanalin evokuoimisen.

Listaan ensin joukkueet. Japanin keisarillisella laivastolla oli pelissä kuusi hävittäjää, jotka oli tungettu täyteen maajoukkoja ja varusteita. Nämä piti toimittaa vahvistuksiksi viimeisille japanilaisille tukikohdille Tassafarongan lähellä. Lisäksi kaksi muuta hävittäjää toimi rahtilaivoina toimivien hävittäjien turvana. Japanilaista hävittäjäryhmää komensi amiraali Tanaka. Kuten aina, nämä vahvistukset vietiin perille yöllä, sillä japanilaiset hallitsivat silloin. Kun aurinko paistoi, niin meret kuuluivat amerikkalaisille. Kun se laski, japanilaiset vahvistukset ilmestyivät piilosta ja vahvistivat saaren maajoukkoja. Nämä vahvistuskolonnat tunnettiin nimellä Tokyo Express. Japanilaisten yötaistelutaktiikat ja yökiikarit peittosivat amerikkalaiset versiot. Lisäksi heillä oli tekniikaltaan paremmat torpeedot.

Vastassa oli amerikkalaisten juuri tätä tarkoitusta varten koottu joukko risteilijöitä ja hävittäjiä. Amiraali Kinkaid oli jo pitkään vaatinut eräänlaisen iskuryhmän muodostamista, ja sen kouluttamista yötaisteluja varten. Amiraali Halsey myönsi hänelle neljä raskasta risteilijää; Minneapolis, Pensacola, New Orleans ja Northampton, kevyt risteilijä Honolulu ja neljästä kuuteen hävittäjää. Kinkaidilla ei ollut aikaa kouluttaa miehistöjä, sillä uusi Tokyo Express oli matkalla Guadalcanaliin. Komentajaksi päätyi amiraali Wright.

Taistelutantereen nimi oli Ironbotton Sound, ja sinä yönä oli tyyntä. Meri oli kuin mustaa peiliä. Amerikkalaiset vesitasot eivät voineet lähteä yölennoille, eivätkä voineet tämän takia valaista soihduilla kohti tulevaa Tokyo Expressiä. Japanilaisilla laivoilla ei ollut tutkia. Amerikkalaisilla oli. Hävittäjä Fletcher oli amerikkalaisen ryhmän kärjessä, ja sai tutkaruudulleen kontaktin kello 23:16. Koko Tanakan hävittäjäryhmä näkyi tutkalla. Kohteet olivat paapuurissa (=vasemmalla). He olivat hitaasti matkalla päämäärään saaren rannikkoa pitkin. Fletcherin komentaja, joka komensi hävittäjäryhmää, pyysi lupaa laukaista torpeedot kaikkien viiden hävittäjän voimalla.
Japanilaiset olivat käytännössä jumissa saaren ja amerikkalaisten välissä. He eivät olleet havainneet ylivoimaista vihollista. Amerikkalaisilla oli yllätys puolellaan. Tämä voi päättyä vain yhdellä tavalla, eikä siitä ole epäilystäkään.
Kyllä. Jenkit kokivat nöyryyttävän tappion.

Amiraali Wright pähkäili kokonaiset neljä minuuttia laukaistako vai ei. Lopulta hän antoi luvan, mutta oli jo hävinnyt. Kun torpeedot olivat vedessä kello 23:21, niin japanilaiset olivat ohittaneet amerikkalaiset ja etäisyys oli liian pitkä amerikkalaisille torpeedoille. Välittömästi viimeisen torpedon lähtiessä matkalle, Wright määräsi risteilijöiden avata tulen. Laukausten välähdykset ilmoittivat Tanakalle, että amerikkalaiset ovat lähellä. Hän oli määrätietoisempi komentaja kuin Wright. Huolimatta yllätetyksi tulemisesta, täyteen tungetuista käytävistä ja kansista, ja vihollisen tulituksesta, Tanakan kurinalaiset miehistöt onnistuivat laukaisemaan reilut kaksikymmentä nopeaa torpedoa. Ja amerikkalaisten tulitus kohdistui vain yhteen japanilaiseen hävittäjään, Takanamiin. Se oli ainoa alus jonka amerikkalaiset onnistuivat upottamaan.
Yksikään amerikkalainen torpedo ei löytänyt kohdettaan, mutta kello 23:27 japanilaiset "pitkät keihäät" repivät Wright'in risteilijöiden kylkiä. Minneapolis koki kaksi vahvaa räjähdystä ja oli pois taistelusta heti alkumetreillä. New Orleans yritti liikehtiä Minneapoliksen tueksi, mutta törmäsi torpeedoon, joka leikkasi irti laivan keulan ja 2. tykkitornin. Pensacola yritti väistää kahta palavaa sisaralustaan ja joutui samalla liekkien valaisemaksi. Laivan siluetti oli otollinen kohde japanilaisten tulenjohtajille. Pensacola sai suoran osuman torpeedosta, ja räjähdyskohdasta alkoi purkautua palavaa polttoainetta suurena soihtuna. Honolulu onnistui karkaamaan viisaan komentavan upseerin johdolla. Northampton ampui 18 yhteislaukausta 8-tuumaisilla tykeillään. Vastapainoksi laiva kärsi kaksi torpedoa ja upposi kolmen tunnin pelastusyritysten jälkeen.

Kello 01:30 kaikki japanilaiset laivat olivat matkalla takaisin turvaan, paitsi tietenkin uppoava Takanami. Amerikkalaiset tappiot olivat huomattavasti pahempia. Yksi uponnut raskas risteilijä oli tuntuva menetys. Kolme raskasta risteilijää saatiin pelastettua uppoamiselta, mutta ne joutuivat korjaustelakalle syksyyn asti.

Tassafarongan taistelu muistuttaa meitä siitä, että kaikki ei aina mene niin kuin voisi kuvitella. Ylivoimainen ja yllätyksen omavaa voima voi hävitä pienemmälle ja yllätetylle, jonka kannet ovat täynnä rahtia. Tanaka ei saanut toimitettua vahvistuksia perille, joten amerikkalaiset saivat edes jonkinlaista lohtua yön tapahtumista.