Darwinia ryöpytetään, Bwana joella juhlitaan

Joel Kontinen on lukenut uudesta kirjasta miten darwinismia kohtaan esitetään tieteellistä kritiikkiä, vieläpä kahden ateistin toimesta.

Kun kirjan nimeksi tulee What Darwin Got Wrong, palaute voi olla varsin arvattavaa. Evoluution isähahmon erehtymättömyydestä on tullut darvinistinen dogmi. Kun New Scientist julkaisi Darwin was Wrong -etusivun jutun viime vuonna, moni uhkasi peruuttaa lehden tilauksen.

New Scientistin kohujuttu aiheutti kohua juuri tuon skandaalinhakuisen otsikon takia. Aivan kuin sukupuut olisivat yhtäkkiä kadonneet. Eihän siinä ollut perää niin radikaaliin tulkintaan, mutta se ei estänyt kreationisteja juhlimasta "darwinismin kuolemaa." Aivan kuten Darwin was Wrong-jutun kriitikot huomauttivat.

What Darwin Got Wrong-kirjan kirjoittaneet Massimo Piattelli-Palmarini ja Jerry Fodor eivät ole biologeja. He ovat kuitenkin paljastaneet luonnonvalinnan olevan jotain muuta kuin kaikkivoipainen. Kuten niin monta kertaa aikaisemmin, ei Kontisen bloggauksesta heti selviä mikä nyt tällä kertaa on ongelma evoluutioteorialle. Onneksi sentään linkki Salon.comin tekemään haastatteluun paljastaa mikä Massimon ja Jerryn argumentti on.

What is your beef with natural selection?

The main thing Darwin had in mind with natural selection was to come up with a theory that answers the question, "Why are certain traits there?" Why do people have hair on their heads? Why do both eyes have the same color? Why does dark hair go with dark eyes? You can make up a story that explains why it was good to have those properties in the original environment of selection. Do we have any reason to think that story is true? No.

According to Darwin, traits of creatures are selected for their contribution to fitness [likelihood to survive]. But how do you distinguish a trait that is selected for from one that comes along with it? There are a lot of interesting structures in creatures that have nothing to do with fitness.

Some variants in selection are clearly environmental. If you can’t store water you’ll do worse in a dry environment than if you can. But suppose that having a high ability to carry a lot of water is correlated for genetic reasons with skin color. How do you decide which trait is selected for by environmental factors and which one is just attached to it? There isn’t anything in the Darwinist picture that allows you to answer that question.

Charles Darwinin teksteihin takertuminen on huonompi juttu. Partasuu on ollut haudattuna pitkään eikä edes tiennyt mitä geenit ovat. Juuri siksi Darwinin ajatukset luonnonvalinnasta olivat varovaisia. Darwin esitti, että luonnonvalinta on ehkä selkein, mutta ei tietenkään ainoa keino kehitykselle. Kun geenit ja niiden hienous löydettiin, niin luonnonvalinnan vaikutuksia pystyttiin mittaamaan aivan eri tavalla. Parivaljakon argumentti luonnonvalintaa vastaan tulee tässä:

So we have no way of knowing whether a trait serves an evolutionary purpose?

Some traits are presumably selected for by the environment, and some of them are not. If somebody says Trait A affects fitness and Trait B does not, but Trait B comes with Trait A so you’ve got both traits in the organism, it’s very natural for somebody in the Darwinian tradition to think that Trait B has been selected for by the environment. But the answer is, it’s not there for anything.

Look, everybody has toenails, so you might ask yourself, why is it such a good thing we have toenails? It may be a case that in the environment there was some factor that favored toenails but there also may not.

Jotkin ominaisuudet on valittu elinympäristön kautta. Ominaisuus A vaikuttaa kelpoisuuteen (siihen mitä valitaan), mutta ominaisuus B ei vaikuta. B seuraa A:ta epäsuorasti samojen geenien takia, joten eliöllä on molemmat ominaisuudet, joten tietenkin darwinisti tulkitsee, että ominaisuus B on valittu elinympäristön kautta. Vaikka vastaus on, ettei B:tä ole ollenkaan valittu. Joten luonnonvalinta on kaikkea muuta kuin täydellinen tapa selittää eliöiden ominaisuuksia.

Ehkä heidän kirjassa tuo argumentti on perusteltu paremmin.

Mutta ilmiö ei ole mikään uusi juttu biologeille. Eri omaisuuksien geneettiset yhteydet havaittiin 1900-luvun alussa. Pharyngulassa selitetään tarkemmin, mutta kattavin selonteko Jerry Fodorin ja Massimo Piattelli-Palmarinionin virheellisestä argumentista on kirjoitettu Ned Blockin ja Philip Kitcherin sormilla: Misunderstanding Darwin.

Palaan asiaan jos saan What Darwin Got Wrong-kirjan joskus kouriini.