Sana sunnuntaille, osa 3

Lueskelin Hesaria ja huomasin kuinka joku vaatii enemmän uskontoa kouluihin. Uskonnontunneilla pitäisi oppia enemmän muista uskonnoista, ja oppilaiden pitäisi oppia käymään dialogia muiden uskontokuntien kanssa.

Tästä pääsemme sunnuntain Sanaan: Diversiteetti.

Tämä on omistettu sinulle, vankkumaton kristitty lukija. Tiedän, että sellaisiakin löytyy. Haluatko sinä oikeasti, että lapsesi oppii koulussa muista uskonnoista? Haluatko oikeasti, että hän oppii ymmärtämään mitä ne opettavat? Ymmärrätkö minkälaisia riskejä tähän liittyy? Jo nyt New Age-uskonnot jylläävät nuorten ja aikuisten parissa. Henkisyys ei ole kadonnut minnekään, mutta mihin se suuntautuu, jos seuraava sukupolvi oppii mistä shintolaisuudessa tai islamissa on kyse. Pikku-Maija tulee koulusta kotiin ja ilmoittaa haluavansa buddhalainen nunna. Pauli-poika kantaa repussaan shamaanin työkaluja. Mihin se loppuu? Uskonnollinen diversiteetti on tulossa, jos uskomme asiantuntijoita.

Pelko ja tietämättömyys on toimineet muutoksen vastavoimana vuosituhansia, joten miksi se pitäisi hylätä nyt, kun epäisänmaalliset voimat kolkuttavat rakkaan maamme rajoilla? Asiat täytyisi pitää yksinkertaisina. Pitäisikö meidän alkaa opiskelemaan muista uskonnoista, vain jotta voisimme tulla toimeen heidän kanssa? Emmekö voisi vain jatkaa nykyistä tapaa, eli teeskennellä suvaitsevaisuutta aina siihen asti, että emme joudu kosketuksiin minkään oudon kanssa.