Intelligent Design - The Bridge Between Science & Theology

Kirjoittanut William Dembski.

Tämä on vanhempi kirja, vuodelta 1999, joten siinä olevat argumentit eivät sinällään ole uusia asiaan perehtyneelle. Tosin on aina opettavaista lukea miten IDeisti selittää ja perustelee omaa kantaansa. Ainakin kirjan esipuhe, joka on itse Micheal Behen kirjoittama, ei jätä ketään kylmäksi. Siinä on - näin diplomaattisesti sanottuna - pieni henkäys liioittelua. Behe vertaa Dembskin kehittämiä selityssuodatinta ja täsmennettyä monimutkaisuutta aakkosten keksimiseen.

"The idea of intelligent design has, of course, been around for a long time. But until Dembski, thinking about how we detect design was like writing before the alphabet or calculating before Arabic numerals."

Kahdeksan vuotta myöhemmin voimme huomata, että vastaava vallankumous antaa vieläkin odottaa itseään.

Dembski aloittaa kirjansa kertomalla miten voimme tunnistaa Jumalan tekemiä ihmeitä, ja ennen kaikkea miten emme saisi edes olettaa ihmeiden toimivan. Esimerkkinä toimii Homer Simpsonin halu saada Jumalalta jokin merkki:

"Rakas Herra, jumalat ovat olleet minulle suotuisia ja olen kiitollinen. Ensimmäistä kertaa elämässäni kaikki on täydellistä sellaisena kuin se on. Joten tässä diili: laitat kaiken pysymään tällaisena enkä enää pyydä mitään lisää. Jos tämä sopii Sinulle, niin älä anna mitään merkkiä. [tauko] Okei, se on diili. Kiitoksena minä tarjoan Sinulle uhrina nämä keksit ja maidon. Jos haluat, että syön ne puolestasi, älä anna mitään merkkiä. [tauko] Tapahtukoon tahtosi."

Kirjan alkupuolisko keskittyy kertaamaan miten Jumalan ja älyn käyttö on muuttunut luonnontieteissä ja teologiassa. Spinoza ja Friedrich Schleiermacher olivat ne filosofit, jotka laittoivat lumivyöryn liikkeelle kritisoimalla ihmeitä. Asteittain ihmeitä ei enää käytetty todisteina uskolle. Usko ja järki eivät enää tehneet samanlaista yhteistyötä. Pian alettiinkin väittelemään missä kohtaa Jumala vaikuttaa; aktiivisesti ja jatkuvasti vai epäsuorasti tekemällä luonnonlait.
Kirjoitettuaan teologian historiasta Dembski pääsee vihdoinkin asiaan. Otsikko ainakin kiinnittää huomion:

"Naturalism & Its Cure"

Dembski osaa esittää asiat tehokkaasti. Naturalismi on tuhonnut kristinuskon pilarit yhteiskunnassa. Naturalistinen tiede on korvannut uskonnon tiedon lähteenä ja nykyään maailma nähdään Jumalasta irrallisena asiana joka pärjää aivan mainiosti, jos Jumalaa ei ole olemassa. Dembski haluaa saada empiiristä näyttöä Jumalan vaikutuksesta, ja se onnistuu tieteen avulla. Kunhan tiede ensin puhdistetaan naturalistisesta filosofiasta. Hän päättelee - aivan oikein - että jo tiede rajataan pelkästään luonnollisiin syihin, niin tiede ei kykene tutkimaan Jumalan vaikutuksia tässä maailmassa. Tosin Dembski on keksinyt oikotien. Jos tieteen sallitaan tutkivan *älyn* vaikutuksia, eli sitä miten älyn jälkiä ilmestyy, niin samalla Jumalan vaikutukset tulevat osaksi pätevää tieteellistä tutkimusta.

Jatkuu...