Kävin elokuvissa

Päivänäytöksessä uusin Harry Potter-elokuva. Se olikin paras Potter-elokuva tähän mennessä. Synkempi. Sirius oli cool. Musiikki loistavaa. Tarina ei ollut sillisalaattia, kuten joissain edellisissä elokuvissa, vaan selkeämpi. Ja treffiseurana nainen jota rakastan. Mikä voisi olla parempaa? Ei kovin moni asia. Ja siksi sopikin niin hyvin, että toiselle puolelle istahtaa mies jonka käytös jätti parantamisen varaa.

Mukana oli omat eväät; päärynämehutölkki ja voileipä. Ei siinä mitään. Sellainen ruoka ei rapise. Mutta valitettavasti mies nautti tölkin rummuttamisesta sormillaan. Ja mehu piti tietenkin imeä hartais ryystäyksin. Ja leipä piti syödä mussuttaen. Muita ihania audioelämyksiä korvani vieressä oli puuskutus, huokailu, venyttely, haukottelu, tuhina, röhiminen, ylitse ampuva nauraminen ja huohotus. Onhan se kivaa, kun ihminen nauttii elokuvista, mutta ympärillä oleva yleisö ei tullut saliin kuuntelemaan jonkun mielipiteitä elokuvasta, silloin kun se pyörii.
Loppujen lopuksi olin kuitenkin tavallinen hiirulainen, joka ei valita vaikka mitä tapahtuisi. Eli kukaan ei kuollut näytöksen aikana.

Onneksi kotona odotti tuore HongKong actionpläjäys, Dragon Tiger Gate.