Mansesteri, here I come

Tai ainakin tammikuussa, 2008. Tarkoituksena on muuttaa isompaan asuntoon, isommassa kaupungissa. Onhan perhe kasvanut yhdellä hengellä. Ehkä saan suostuteltua kolmannen perheenjäsenen muuttamaan samaan kaupunkiin. Vaimolla olisi useita työpaikkamahdollisuuksia, sillä kulkuyhteydet eri kaupunkeihin ovat niin hyvät.
Ajatus muutosta on muhinut mielessä parisen vuotta. Toijalassa ei ole yhtään kaipaamiani harrastusmahdollisuuksia, eikä niitä erikoiskauppoja joista voisin hankkia minua kiinnostavaa roinaa (Fantasiapelit ja muut vastaavat).
Kaikki ystävät ovat jo muuttaneet pois Toijalasta. Viimeisin pako tapahtui tänä kesänä, joten jos haluan tavata kavereita useammin kuin kerran kuussa, niin pitäisi asua Tampereella. Samalla tulisi mahdollisesti uusia ystäviä - niitä ihmisiä joiden kanssa on jutskannut vain netissä. Ehkä saisin intoa osallistua Skepsiksen toimintaan.

Isommassa kaupungissa asuminen mahdollistaisi myös elämän elämisen sillä tavalla kuin haluan. Pienen kaupungin puskaradio ei ole koskaan ärsyttänyt minua, mutta on tuottanut ihmetystä joillekin tutuilleni. Minulle ei tule ikävä tämän kaupungin ihmisiä. Helsinki on aina tuntunut mukavalta juuri siksi, ettei tarvitse morjestaa 50% vastaantulijoista. Massaan sulautuminen on niin ihanaa.

Tampere ei ole kaukana työpaikastani Toijalassa, ja aamujunalla pääsisi vielä kätevästi töihin ennen liikkeen avaamista. Uusi asunto täytyisi siis löytää pyöräilymatkan päästä Nääsvillen rautatieasemasta. Hakusessa on kolmio kerrostalosta, eli yksi huone lisää nykyiseen verrattuna. Tietenkin huoneistossa pitäisi olla mahdollisuus laajakaistaan, jotta pääsen vihdoinkin surffaamaan kuten on tarkoitettu. Olen selvinnyt niin monta vuotta ilman nettiyhteyttä kotonani, mutta ensi vuonna asiaan tulee muutos.